Nämä on kyllä niin jänniä juttuja.. ensiksi oli kananmunat.. muistaako kukaan mainosta ' mennään munalla töihin'? sitten päätettiin, että kun kananmunassa on kolesterolia niin paljon niin päivittäinen muna-annos ( heh) onkin vaarallista..kun se kolesteroli pakkautuu suoniin jne jne.. nythän tuo myytti on kumottu ja todettu myös, että sitä kolesterolia tarvitaan.. eli taas syödään munaa..
Sitten oli tuo rasvajuttu.. aiai.. sydäreitä sun muita sai kun leivälleen laittoi voita.. ja sekin juttu on nyt kumottu ja itse asiassa ihmisiä kehoitetaan syömään rasvaa varsinkin kun laihduttaa -- rasva täyttää ja saa kylläiseksi jne jne..
No joo..
Ja nyt sitten suola.. suola on aiheuttanut verenpainetta ja ties mitä kamaluutta ja suolan käyttöä on joutunut vähentämään vuosi vuodelta kun se on niin kaameaa myrkkyä..jahas. Mutta nyt on tehty tutkimus, että 12,5gr suolaa päivässa on itse asiassa hyvinkin terveellinen juttu.. eli suositeltu tämänpäiväinen määrä tulisikin tuplata, koska liian vähän suolaa saava onkin ihan yhtä suuressa vaarassa kuin liian paljon suolaa nauttiva..eli tutkimuksen mukaan nyt pitäisi suolan käyttöä siis tuplata, mutta ei sen kanssa liikaa saisi kuitenkaan häslätä eli tuo 12,5gr/päivä näyttäisi olevan just se määrä..2,5 ruokalusikallista siis..
Tämä on pikkuisen ongelma minulle, koska lähes koko aikuisikäni olen opetellut olla käyttämättä sitä suolaa niin paljon kun mieli tekisi.. yrttejä, chiliä ja sitruuna..ukkokultakaan ei enää laita tekemiinsä sapuskoihin suolaa oman makunsa ja taitonsa mukaan koska meikäläinen ei irvistämättä niitä syömään pystynyt suolaisuuden vuoksi - nyt jättää suolan vähiin ja lisäilee sitten omaan annokseensa.. tosin ukkokulta on sellainen että sillinkin päälle ripottelee suolaa niin..
Kahvihan on myös ollut sellainen taistelutanner..juo tietty määrä kahvia niin säästyt ties miltä syövältä, mutta jos aloitat kahvin juonnin nuorena niin tulet kärsimään unettomuudesta..
Niin rasvajuttu kuin suolakin ovat molemmat 'ongelmia' mulle..minä olen läpipasko, eli sappirakon poistamisen jälkeen jos ruoassa on itselleni liikaa rasvaa niin a'vot..ripaskalla juostaan sitten kokko päivän..ja suola..pitäisikö nyt sitten ihan opetella pitämään suolasta kun vuosikymmeniä siitä on opetellut olemaan pitämättä?
Mikähän selkärankaan opeteltu asia kumotaan seuraavaksi?
No joo..tänään auto menee korjaamolle kun pakoputki pitää uusia..sitten uudelleen katsastukseen ja auto myyntiin..tässä valmistaudutaan eläkkeelle jäämiseen näin .. karsitaan turhat kulut.
Olo on kevyempi jo ja dieetti pitää..enemmän kaloreita kai pitäisi, mutta kun hyvin menee niin menköön..josko tässäkin painonpudotuksessa tulisi taas joku mullistava uudistus.
Maalle lähdetään ylihuomenna kuitenkin..
Hei! Vihdoin löysin täältä blogiviidakosta ihan oikean painonpudotusblogin, ilman fitnesshömppää. Olen yli 40-vuotias ja ollut normaalipainoinen koko ikäni sinne 27.ikävuoteen asti. Raskausajat sitten lihottivat. Laihdutin kertaalleen ylimääräiset pois, mutta kaikki pudotetut 25kg tuli takaisin ja taas ollaan lähtökuopissa. Minulle laihtuminen ei ole ongelma. Se ei tunnu edes hankalalta. Mutta painon alhaalla pitäminen on vaikeaa. Jos huvittaa käydä tsekkaamassa blogini, käy vastavierailulla. Minä ainakin otan tämän päheen blogisi seurantaan!
VastaaPoistaKäyn toki..ja tosiaan - ei laihtuminen ole vaikeaa.. kyllä painonpudotus onnistuu helpolla, mutta painon pitäminen sitten siinä luvussa kun haluaa onkin ihan toinen juttu. Tasapainon etsiminen on todella työlästä - ainakin itsellä. Jos eksyn syömään leipää, sokeria, liikaa hedelmiä niin siinähän se.. kohtuukäyttö on todella vaikeaa sillä ajatus ' ei se yksi leipäpala nyt..', mutta yhdestä kasvaa vuori.. sama pätee karkkiin ja suklaaseen..eli siinä olivatkin omat kompastuspaikkani.. mutta jos saisi tuonne pääkoppaan todella sen, että pysyisi siinä yhdessä palasessa niin.. huoh.. käynpä vilkaisemassa blogiasi..
VastaaPoistaOlet asian ytimessä. Painonhallinnassa olisi hyvä olla se yhden palan sääntö. Silloin saisi ainakin kerran päivässä syödä mitä vain ilman syyllisyyttä, koska se herkkupala on liian pieni horjuttamaan tasapainoa. Minulla herkkupalan ottaminen laukaisee helposti ahmimisen, joten luovun mahdollisimman paljosta painoa pudottaessa, mutta kokoaikainen luopuminen ei ole hyvä ohje loppuelämälle. Siksi jo tässä vaiheessa on mietittävä, miten tulen jatkamaan sen jälkeen, kun painoa on saatu alas. Tämän miettiminen minulta viime kerralla unohtui. Mutta tästä jojottelusta oli se hyöty, että tällä kertaa itseinho ja omaa lihavuuttaan kohtaan tuntema vastenmielisyys ei ollut niin syvä, koska tiesin sen olevan vain väliaikainen tila.
VastaaPoistaHienoa, että oikeasti päivität blogiasi, etkä jätä kuukaudeksi 'makaamaan' ja päivitä sitten kerralla kuukauden asioita. Kaipaan muiden juttuja luettavaksi. Omassa seurassa alkoikin olla jo yksinäistä!