Kyllä - ei johdu syömisistä vaan töistä. Eräs tuttu, jonka olen tuntenut varmaan kolmisenkymmentä vuotta vaikka emme varsinaisesti ole olleet enää pitkin aikoihin tekemisissä kuin facen kautta otti yhteyttä ja pyysi apuani.. minullahan on oma siivousyritys, joten lupasin mennä katsomaan ja vähän arvioimaan tilannetta...
Kyllähän se aika järkytys oli käydä paikalla.. en ole oikein vieläkään toipunut, vaikka tässä työssä on nähty yhtä sun toista.. Eikä kyse ollut pelkästään likaisuudesta ja pölyisyydestä - vaan ylipäätään siitä tilanteesta missä tuttuni on.. matkalla tosiaan elämän pimeälle puolelle syystä, että ilmiselvästi väärä seuralainen vie mukanaan. Kun tilanne on se, että työn vuoksi sinne menin niin en pysty myöskään mitään muuta tekemään kuin työni.. Mutta surulliseksi tuo veti - kyllä me nuorina hönöilimme yhdessä niin kuin nuoret nyt vaan hönöilevät ja kivaakin oli, mutta ikävuosien pitäisi tuoda sitä kypsyyttä ja selvänäköisyyttä elämään.
No, minä menen ja teen hommat enkä puutu.. aikuisia ihmisiä, työssä, aikuinen lapsi jne... mutta syvä huokaus on sisimmässä. Kiitollinen saa olla, että itsellä on hieno mies rinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
saa kommentoida - tosin epäasialliset ja blogin aiheeseen liittymättömät kommentit voin poistaa - riippuen millä tuulella kulloinkin olen