Mökkikausi ohi eli nyt sitten..

Mökki on talviteloilla ja palailimme tänään ruotuun eli kaupunkiin.. koira ei tykkää, mutta minkäs teet..
Maanantaista alkaa uusi kausi tuon dietoinnin sun muunkin kanssa.. nyt ei vielä ehdi kun kun ja kun.. eli motivaatiot on nyt totaalisesti kateissa ..
Tässä ollaan kovasti mietitty sitä vaihtoehtoa, että jos myytäisiin mökki ja ostettaisiin pieni sievä rivariasunto jostain lähettyviltä.. mikä tarkoittaa tunnin ympyrää tästä pääkaupungista.. sillä pääkaupungista on asunnosta turha haaveilla - hinnat ovat niin kovat, ettei edes kannata ajatella.. kun maalta saa omakotitalon isoine tontteineen sun kaikkine härpäkkeineen hesalaisen räpäsen yksiön hinnalla..
Eläkkeelle meno siintää tuossa vähän yli vuoden kuluttua eli kaiketi pitää vanhuusaikaa nyt oikeasti alkaa pähkäilemään.. ei sillä että tässä vanhaksi tuntisi itsensä..

Nyt maanantaina otan käyttöön sellaiset pillerit, joiden pitäisi auttaa tupakoinnin lopettamisessa.. ne ovat sellainen kokeilusatsi jonka sain pari vuotta sitten ja jotka jäivät syömättä kun olisi aina pitänyt olla mukana - niitä imeskellään samanaikaisesti kun polttaa.. nythän on tullut joku uusi nikotiiniton juttu tupakoinnin lopettamiseen ja epäilys on, että koekaniinina toiminen oli juurikin tuosta samasta aineesta. Iso paketti on jäljellä tuolla siivouskomerossa - täytyy kaivaa nyt esiin.


Rahapula tuli eteen - lomalla kun olimme niin eihän sitä rahaa tullut sitten mistään.. kuun vaihteeseen nyt sinnitellään - sitten helpottanee.

Eli kyllähän sitä nyt laskee kaupassa tarkkaan mihin rahkeet ja rahat riittävät...

Viikko meni, mutta menkööt

Laihdutusrintamalta sen verran uutta, että pieleen meni.. ainakin päivänä muutamana.. oli vieraita tulossa ja päätin pitkästä aikaa leipoa sellaisen vanhanajan boston-kakun.. ja voi kiehvana että oli niin hyvää.. niin hyvää, että piti toinen tehdä heti perään, että olisi vieraallekin jotain tarjottavaa. Mihin se ensimmäinen katosi..no melkein kokonaan meikäläisen suuhun. Kun se oli niin hyvää. Kun ei tässä vastaleivottua pullaa ole aikoihin syönyt. Eli aloitamme piakkoin alusta koko homman.
Pullansyömisestäkö johtui, että jalkakipu palasi mojovampana kuin koskaan muutamaksi päiväksi - linkutin todella vaikeasti ja irvistelin mennessäni. Mutta yhtä nopeasti kuin tuli niin menikin.. eilen vielä kitkuttelin kinttuni kanssa  kuten muutaman aikaisemmankin päivän - tänään jalka on kunnossa. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että sokerin syönti tuon aiheuttaa.. nyt kuitenkin olen järkeillyt, että koska sokerikin on hiilihydraattia ja sitä ihan puhtaimmillaan ja hiilihydraatteja olen vältellyt koko lailla kiitettävästi niin tuo yhtäkkinen tankkaus sitten vaikutti mitä ikävimmin.
Oli miten oli..
Nyt lähdemme sitten viimeiselle tämänvuotiselle reissulle mökille.. aion onkia ja tehdä särkisärvintä tai mitä nyt järvestä tuleekaan vai tuleeko ollenkaan.. lisäksi istuttelen kukkamukuloita ja karsin loput marjoneet vattupuskien oksat. Ehkä käyn sienessäkin ja poimin muutaman puolukan.. jää  nähtäväksi.

Sellaista..

Paluu arkeen... taas

No mökillä tuli oltua vajaa viikko hirvikärpästen syötävänä.. saatiin pihakalusteet pois näkyviltä eikä muuten tehtykään saunomista lukuunottamatta juurikaan mitään ihmeellistä. Rouskuja kerättiin sen verran, että saatiin sienisalaattia pariksi kerraksi. kanttarelleja tuli kerta-aterialle ja puolukkaa sitten pari litraa.. heikkoa on metsänantimet mökillä kuivuuden vuoksi. Mutta puolukkaa kyllä riittää talveksi kaaliruokien lisukkeeksi kun ei kaalia kuitenkaan joka päivä syödä.. olkoonkin, että on hyvää ja terveellistä.. pierettää mokoma vaan niin kaameasti.
Teinhän sitten kuitenkin jotain uuttakin.. luin netistä särkisäilykkeestä ja siitähän tuli oikein pakkomielle.. Pari kertaa kävin keinomatosilla ongella vaan ei mitään tullut, sitten ukkokulta avitti oikeiden matosten etsinnässä ( maa edelleen älyttömän kuivaa eli ei mikään helppo homma) ja kun sitten muutama saatiin esille niin uusi yritys ja tulihan sitä särkeä ja pikkuahventa yhteen säilykekertaan ihan riittävästi. Meikä sitten perkasi kalat - ahvenet olivat kyllä niin pieniä että nyljin ne- ja pisti purkkiin mausteiden kanssa ja uuniin muhimaan ohjeiden mukaisesti. Kyllähän sitä hieman epäluuloinen oli mutta yllätykseksi olikin tosi hyvää.. kuin sardiinia olisi syönyt vaan paljon raikkaamman makuista. Tätä tullee tehtyä ensi kesänä ja paljon jos vaan kalaonnea on.. sen verran hyvää. Suosittelen kokeilemaan jos ongelle päätyy ja särkiä saa.. tai muita kaloja, kaikki ilmeisemmin käy.. pistetään ohjetta tähän vielä jos alkoi kiinnostamaan:

eli kaloja kaikennäköisiä - perkaa, poista päät ja sisälmykset ja paloittele sopivan kokoisiksi palasiksi - ruotoja ei tarvitse eikä saisikaan poistaa, ne sulavat kyllä. Pistä palat purkkiin, suolaa, pippuria, vähän öljya. tilliä, ketsuppia ja mukaan myös vähnä etikkaa, joka sulattaa ne ruodot. Lasipurkki metallikannella ja kansi tiukasti kiinni. Uuniin 150 - 160 astetta neljäksi tunniksi ja annetaan sitten jäähtyä uunissa. Kannen pitäisi mennä lommolle eli vakuumiin - sitten on ok - jos ei mene niin sisältö sitten suuhun äkkiä kun ei säily, muuten säilyy kyllä pidempään. Mausteita voi toki vaihdella miten lystää.. sipulia, valkosipulia.. yrttejä jne.. hyvää tulee.

Jaa. entäs laihduttaminen.. no en ole makiaa syönyt.. ( valevale) .. ukko osti itselleen suklaalevyn ja siitä sain muutaman rivin.. ja että maistui hyvälle.. muuten ei sokeria ole mennyt.. leipää kyllä pari siivua.. karkki on edelleen nounou ja lisätty sokerikin on pannassa..kohta pitäisi kai tuolle puntarillekin nousta.. ei vielä.. olo on edelleen turpeahko enkä halua itselleni ikävää mielialaa..

Kyllä kai se tästä pikkuhiljaa..

keskiviikon katsausta..

ei tässä mitään kummempaa ole ollut..ostin vahingossa laktoosillista rahkaa ja peräpää prööttäilee nyt ja mahassa kiertää..

Lähdemme mökille aikaisin lauantaina kun tuli keikaus, jota ei saanut siirrettyä muiden tehtäväksi, eli tehdään itse  perjantai-iltana.
Käsillä tekemisen tarve iski ja nyt virkkailen liinaa kalalangasta - puikkokin taitaa olla kooltaan alle yhden.
Pari päivää ollaan nyt syöty päiväruoaksi risottoa ja huomiseksi on luvassa lohta jotenkin laitettuna..oli lohifilee hyvässä tarjouksessa niin pitihän sitä ostaa.
Prööttäilyn vuoksi on nyt yhtaikaisesti sekä ohentunut olo että paksu olo..ilma kiertää ja aiheuttaa ähkyä.
sellaista, eli ei mitään uutta..käsi on tosin parempi..yhden päivän totaalinen tekemättömyys avitti asiaa kyllä.

Kipeä käsi

jostain syystä vasen käsivarsi on nyt todella kipeänä..niin kivulias, etten tänään tee yhtikäs mitään.no tiskaan tietty ja pakkailen tavaroita huomisaamun lähtöä varten..tosin tulemme viikonloppuna vielä laittamaan mökin talviteloille..tosin saatamme senkin jälkeen käydä riippuen ilmoista.
Tänään on todellinen dieettipäivä kun sapuskat on ihan vaan loppu salaattia lukuunottamatta, jota tänään ruoaksi. Ihan laskelmoitu juttu, ei tarvitse ruokia raahata poispäin kun ovatten jo syöty..
Eilen siirtelin erilaisia puskia ympäri tonttia..jos lähtevät kasvuun niin hyvä on, jos eivät niin ei oikeastaan väliä.
Ei tuossa maailmallakaan uutisia ihmeempiä..no Siltsu on kaiketi syytön kuvien hallussapitoon, usalainen senaattori kuolla kupsahti ja bussi päätyi junaraiteille. Eikä bussista mitään vikaa löytynyt, mutta neljä kuoli ja moni loukkaantui.
Tukiaisesta tuli vastaan juttuja erilaisilla keskusteluareenoilla ja niiden kautta eksyin Hymyn foorumille..ei olisi pitänyt sillä tekstit siellä ovat joko ihan hulvattomia haukkumisia tai muuten vaan haukuntaa.. Tukiaisellehan tällainen syö viisi kertaa päivässä-dieetti olisi varmaan vallan sopiva, jos vaan ymmärtäisi katsoa mitä sinne suuhunsa sitten lappaa.. Olenko nyt sitten joku 'näätä' kun sain suorastaan yliannostuksen tukiaisista?
Ai niin, Cheek lopetti (taas) ja astuu julkisuudesta syrjään. Itse en ko räppärin tuotantoa edes tunne, mutta lapsenlapsi on ainakin jossain vaiheessa ollut kova fani. Itse olen pitänyt artistia homona ja suotakoon se nyt anteeksi jos ei ole tai joku loukkaantuu..on omissa silmissäni kyllä klassinen homotyyppi, ei voi mitään.
Ja Tuiskukin lopettaa ja muuttaa pois.. Ja jälleen on sanottava etten tunnistaisi yhtään Tuiskun kappaletta.. Vanhuuden merkkinä vai sen, ettei sellaista ikivihreää kipaletta vain ole ollut. Veikkaan vähän molempia.
Näköjään tuo käden kipuilu ...no jaa.. Joskus vaan tuntuu siltä.  Ja nimenomaan tältä.
Ei niin päheetä kuitenkaan

Aiaiai Siltsu....

Ottamatta kantaa nyt siihen oliko lapsipornokuvia, olivatko ne Sillanpään, tiesikö hän niistä vai ei niin kohu taitaa olla viimeinen niitti laulajan uralle..vaikka siis olisi paikkansapitämätön juttu. Täällä kun on mentaliteetti ei savua ilman tulta ja toisekseen totuudessa on aina liian vähän suolaa, eli mieluimmin uskotaan huonot huhut. En siis tiedä mikä on homman nimi. Tämän päivän Olavi Virta..viinat ja huumeet voidaan ehkä ohittaakin, mutta lapsipornoa ei..vaikka siis ei edes paikkaansa pitäisi. Ja jos pitää sitä huonompi homma.
Jos muuten välillä tulee kummallisia sanoja, niin naputtelen tätä iPadilla jossa on se ennakoiva sanansyöttö. Aina väliin muuttaa sanoja etten huomaa..
Tänään ollut laiska päivä. Kyllähän me aamusella käytiin kaupassa, mutta sitten ..  Tosin pienellä puolukkaretkellä käytiin, muuten ollaan vaan möllötelty.
Ruokana tänään pippurimakrillia, jota myös nyt illalla syön. Sitten vielä rahkaa mustikoilla, kun niitäkin tuli puolukkaretkellä mukaan.
Mitäpä tässä muuta kuin seuraavaan kertaan..

Hyihyi kookosöljy

Nyt on sitten jälleen painavat sanat sanottu. Kookosöljy onkin myrkkyä eikä sen kanssa tulisi läträtä..ei ainakaan tunkea kuituihin. Toistaiseksi olen välttynyt myrkytyksistä, koska tungen kookosöljyä vain päänahkaan, tai mistäs sen tietää jos vaikka imeytymisen nahan kautta tekemään tuhojaan. Eli ei kookosöljyä ruoan sekaan tai muutenkaan sisäisesti käyttöön..hyvä on. Uskotaan..tätäkin.
Olen tämän päivän taistellut marjapuskien kanssa ja jatkan vielä vähän aikaa että tulisi valmistakin joskus.sitten siirryn siirtämään erilaisia puskia muualle kasvamaan. Puolukkaankin aion tässä vielä ehtiä joku päivä..näköjään syön iltaisin telkkaria katsoessa kourakaupalla marjoja. Vähän ihmettelin mistä tuo puolukkahimo johtuisi ja yritteliäs etsiä netistä vastauksia, mutta enpä muuta löytänyt kuin että tekevät hyvää sydämelle, ruoansulatukselle ja kappas vaan avittavat laihtumista.. No viimeksi mainittuhan sopii ku nyrkki silmään.
Tänään ruoaksi  Lidlistä ostettuja minibratwursteja, salaattia, paistettuja kanttarelleja ja paistinpottuja.  Illalla sitten salaattia ja savulohta ja vielä myöhemmin rahkaa ja marjoja ettei tarvitse mennä nukkumaan mahan kurniessa. Kauppaankin pitänee itsensä huomenna raahata viimeistä kertaa ennen täältä poistumista..luultavasti emme sitten tule tänne kuin enää kerran laittamaan paikat talviteloille.
Ongellekin tekisi vielä mieleni mun..kun on ollut kovasti kuivaa niin ei ole matosia löytynyt eikä makaroneilla kalojen narraaminen oikein onnistunut..nyt sateista huolimatta maa on vielä rutikuivaa, joten edellisellä kerralla kylillä käydessämme ostettiin purkillinen tekomatoja..jos sitten niillä koittaisi. Ukko aluksi luuli, että mokomat ovat kumisia, mutta kyllä ne on tehty ihan syötävästä aineesta..ovat muuten ihan oikean kastemadon tuntuisia. Kokeillaan..
Poikakin on näemmä aloittanut painonpudotuksen..kehuskelee facessa ettei ole 18-vuoteen painanut yhtä vähän..no, elopainoa on kuitenkin 120kg  vielä, joten parisenkymmentä kiloa joutunee vielä pudottamaan. Ihan järkevällä systeemillä kyllä menee..onneksi. Muutama vuosi sitten yritteli pussien kanssa pelata..no eihän siitä mitään tule kolmen lapsen isällä..sanoohan sen järkikin.. Muutenkin nuo pussijutut tulisi jättää rauhaan tai syödä niitä vaan todella valvotuissa oloissa. Sairaalassa, vankilassa tms.paikka.

Minä uskon kyllä pudottavani painoa nyt vähintään sen puolisen kiloa/viikko..vuoden vaihteeseen mennessä olen taatusti saanut ylimääräiset pois vaikka tässä hissukseen nyt mennään.

Muuten, kyllä minä totisesti aion täältä poislähtiessä nauttia sen rahkapiirakan palasen...tikistelen sitten sen päivän muussa..

Hyvä työ, parempi mieli

Oli se pakko lähteä kauppareissulle kylille, vaikka tarkoitus oli mennä vasta torstaina uudemman kerran. Syy aika onneton -kahvi unohtui ostaa edellisellä kerralla. Kyllähän minä sitten alkuun ajattelin, että pikakahvilla pärjäisi, mutta ukko irvistelisi siihen malliin että ostoksille oli lähdettävä..ei mikään pikareissu, täältä on 30km kauppaan.
Samalla käytiin tankkaamassa itsepalvelupisteessä. Ennen meikäläistä oli ulkolainen mies yrittämässä maksua, mutta masiina päästi kamalan töräyksen ja mies joutui keskeyttämään. Meikä sitten maksoi omat menovetensä ihan normisti ja sitten alkoi mieltä kaihertamaan ja menin mieheltä kysymään josko apua tarvitsisi..rekkarista vilkaisin ensiksi millä kielellä apua tulisi tarjota ja saksankielellä sitten mentiin.. Ja saihan mies sitten tankattua ja oli tyytyväinen kuten minäkin kun tulin apua onnistuneesti tarjotuksi. Hyvä mieli.
Vettä on tullut kuuroina pitkin päivää, sitten aurinko paistanut. Kävimme lenkillä ja matkalta poimimme kanttarelleja huomiseksi..ei niitä paljoa ollut, mutta makustamaan pääsee.

Ruokana tänään savukalaa, salaattia ja omia pottuja..ja kyllä, söin perunoitakin..ne ovat taivaallisia juuri nostettuina. Ja yksi rahka-annos marjoilla. Ja se aamupuuro raejuustolla ja mehukeitolla.
Lisäksi lähdin raivaamaan marjapuskia, vattujen marjoneet oksat täytyy leikata pois ja viinimarjapuskia typistää kun mokomat leviävät joka paikkaan. Mansikoitakin tulee vielä kun on jatkuvamarjainen laji.

Muuten ollaan vaan..pitkä talvi on kuitenkin edessä..olo alkaa olla keventynyt, vaan en sille vaa'alla aio suin surminkaan vielä nousta..jos sitten näyttää muutaman kilon nousua niin urakka ei tunnu enää isolta- toisekseen sitten ehkä osaa arvioida paljonko se paino oikeastaan nousi tuona suruaikana..veikkaan, että paljon. Ukko sanoi, että vetelin lähes päivittäin ison karkkipussin naamariin, söin lisäksi muutenkin kaikenmaailman herkut.. Itse en rekisteröinyt silloin syömisiäni mitenkään enkä oikein edes muista karkkeja, mutta kaiketi sitten niin tein.

Eli toteamus edelleen -pääkopan täytyy olla kunnossa ja elämä muutenkin kohtuu balanssissa jos aikoo hallita painoaan. Tai pudottaa sitä.

Mutinoita

No joo..ei se eilinen ihan putkeen mennyt..kaalilaatikkoa tuli syötyä ihan hirmuiset määrät kun tuntui, ettei nälkä lähde ilveelläkään.
Tänään sentään parempi päivä..vaikka kaalilaatikkoa edelleen.
Ilma on ollut hieno ja pikkuisen tehty pihatöitä..meikäläisen selkä ei kestä montaakaan minuuttia, mutta yritystä on kuitenkin. Ihan senverrankin, että painuin metsään hakemaan lisää puolukkaa, jostain kumman syystä puolukka maistuu suussani niin hirveän hyvälle, että napsin niitä kourallisen aina ohimennen. Ja toki vähän mustikkaakin tuli mukaan rahkan kanssa nautittavaksi.
Makeaa ei ole mennyt eikä leipääkään eilistä yhtä viipaletta lukuunottamatta...siis kun nälästä..
Tänään siis ollut parempi päivä..tiedä sitten mikä eilen vaivasi.
Vielä viikon olemme täällä nauttimassa kesän viimeisistä rippeistä..

Sunnuntaita mökiltä

Täällähän sitä pasteerataan ihan tyytyväisinä..tänään satoi koko aamupäivän, muuten ollut ihan leppoista säätä..mikäs tässä.
Dieettikin on pitänyt suht hyvin..oletan, että kun viikon kuluttua palaamme olo olisi ehkä hieman ohkaiseksi..tai kevyempi..
Selkä on juilinut hieman.. Lomalla heinäkuussa selkä pamahti oikein kunnolla..Ukkokulta joutui ostelemaan ylös kun omin avuin ei päässyt..nämä juilimiset ovat sellaisia jälkimaininkeja.
syöty ollaan kerran päivässä lämmintä ruokaa..ensimmäiset kaksi päivää kanslerina tehtyä lihapataan, salaattia ja söinpä pari perunaakin, jotka nostettiin suoraan omasta maasta. kaikki marjat olivat hävinneet kuin pieru Saharaan eli ahkeria rastaita täällä on ollut poissaollessamme.
Tänään oli kaalilaatikkoa ja puolukkaa , jotka kävin keräämässä viereisestä metsiköstä. Kaalilaatikkoa on toki huomennakin..kukas sitä nyt yhdelle päivälle tekisi.
Omasta autosta löysin unohdettuja proteiinipatukoita neljä kappaletta ja rohmaisin ne mukaan vaikka olivatten reilusti vanhentuneita.. Söin yhden kokeeksi tulomatkalla kun lounas jäi väliin ja kun ei mitään seuraamuksia ollut niin tässä olen välipalana niitä syönyt..äsken meni viimeinen.
Tänään saunotaan vaan ei uida.. Oli vesi mennyt niin viileäksi ettei enää jaksa vanhaa inspata.

Taidan jossain vaiheessa viikolla vielä mennä puolukoita keräämään vaikkei niitä nyt kovin paljoa näytä olevan, mutta jos kuitenkin..

Niin, tuli muuten kaalilaatikkoa syötyä PALJON..jos sitten koottaisiin loppupäivän vähän tikistellä, tai sitten ei.. Leipä on edelleen nuo nuo, samoin karkit ja pullat..Ukkokulta osti itselleen munkkirinkilöitä ja suklaata, mutta ovat saaneet olla puoleltani rauhassa.. Kun ei uskalla..kun se vie sitten koko akan menessään..
Sellaista..

Torstain toivot

Eli huomenia vaan..
Tässä odottelen koiran ulosviemistä, aamupuuroa ja keikalle lähtöä.. sitten pörräämmekin mökille. Onneksi lupasivat ilmoja ainakin viikonlopun ajaksi - ei mökillä niin mukavaa ole, jos koko ajan satelee ja viluttaa.

Ruokavaliossa pysyminen on toistaiseksi ollut helppoa kuin heinänteko..jostain syystä pääkopassani on tapahtunut sellainen omituinen ilmiö, etten ruokaa ja syömistä ajattele aterioiden väliaikoina ollenkaan.. vasta sen nälän iskiessä sitten tulee mieleen syödäkin jotain. Aikaisemmin ajattelin aina ruokaa.. koska saa syödä, mitä saa syödä ja kuinka paljon sitä sapuskaa voi napaansa ahtaa.. ja herkuttelut olivat takaraivossa koko ajan.. ei tämä suklaa nyt mitään, ei karkkipussikaan jos sitten huomenna en söisi mitään ( ja söin kuitenkin) jne.

Eli toistanpa vielä tämän dieettini .. aamuisin puuroa raejuustolla ja marjoilla tai mehukeitolla, päivällä salaattia ( jos on), pussivihanneksi ja  jotain protskua - lihaa, kanaa, kalaa, munaa.. mitä nyt on kaapissa eikä sen protskun kanssa holailla paljoa.. iltapäivästä sitten olen nykyiselläni syönyt sen persikan - dieetin mukaan pitäisi ottaa maitorahkaa marjoilla tai keitolla ja sitten iltasella samanmoinen ruoka kuin päivälläkin ja iltapalan maitorahkasatsi jälleen.
Tämä siis periaatteessa.. nyt syön päiväruokaan asti niin kuin kaiketi pitäisi ja sitten tökkii.. eli persikka on mennyt iltapäivästi ja rahka-annoksen olen säästänyt iltaselle..varsinaista iltaruokaa en ole koko viikkoon syönyt. Sitten vielä illalla purkillinen maustamatonta benecol -jogurttia - olen siihen tykästynyt jostain syystä.. niin makuun kuin luvattuihin vaikutuksiinkin. Eli tosiaan kalorit pyörii tuhannessa .. eilen meni 1300kcal syystä, että söin päiväruoaksi protskuina purkillisen chilitonnikalaa, joka sekin on meikäläisen herkku.. kana alkoi tökkimään himpan verran.

Koiralle ostin hoitoshampoota - kesän järvilotraamisen vuoksi koiran iho alkoi kärsimään eli hotspottia, hilseilyä ja karvanlähtöä.. jokavuotinen homma, vaan nyt enemmän kuin ennen koska koira melkein asui järvessä puolentoista kuukauden verran - niin tosin me ihmisetkin. Kyllähän sen koiran ihoon vaikuttaa kun ei turkki ehdi kuivaa väleissä ollenkaan. Nyt en aio päästää uimaan ollenkaan ellei ole ihan pakko..Parit pesut olen tässä tehnyt ja koiran olokin jo helpottunut ja ihokin jo parempi.

Olo on kaiketi kevyempi.. en osaa sanoa. Mutta sen tosiaan sanon, että laihduttaminen ei ole vaikeaa ainakaan vielä.. mutta saavutetun painon ylläpitäminen on ihan toinen juttu. Edellisellä kerrallahan minä jo tätä dilemmaa mietiskelin, mutta surun valtaessa mielen jäi tosiaan vain mietiskelun asteelle ja huops kukkuu kuinka kävikään.. en tosin vieläkään tiedä paljonko se paino nousi.. ukkokulta kyllä pari viikkoa sitten ohimennen sanoi, että olenpa pulskistunut ja siitähän tämä lähti.

Nyt kun uutisia seuraa niin ihmettelee, kuinka tuo yksityistäminen on niin hienoa..Italian siltaturma..huoh. Ykstyistäminen ( huom sote) tarkoittaa ihan kylmästi sitä, että firmat haluavat vain ja ainoastaan voittojensa maksimointia ( sikäli kyllä ymmärrettävää), mutta jos sen varjolla tehdään työt huonosti tai sairaille tehdään kalliita turhia tutkimuksia ' varmuuden vuoksi' ja laskun maksaa sitten veronmaksaja niin ihmetellä sopii.. ei sillä, terveyskeskuksista on taatusti vaikeaa saasda lähetteitä kalliimpii ja erikoisimpiin tutkimuksiin vaikka tarvetta olisi, mutta ..

Keskiviikkoa vaan..

Näköjään kirjoittelen tätä aina aamuisin ja aikaisin.. syynä on tämä ihan oma tunti puolitoista, jolloin ukko vielä kuorsaa ja koirakin on unenpöpperöinen.. paitsi tänään.. mokoma päätti, että viiden aikaan aamulla on tämän mummon syytä heräillä..
Vein sitten koiran aamupissille ja koira päätti mennä ukkokullan viereen takaisin koisaamaan..minä en sitten enää vaivautunut vaan päätin viettää pari tuntia ihan omissa oloissani tässä koneen ääressä. Ei sillä, koneen ääressä viihdyn kyllä ihan muutenkin   - telkkarista ei tänä päivänä tule mitään katsottavaa, Netflixiä ei jaksa tuijottaa jatkuvasti ja ehei.. minä en viitsi lähteä ulos heilumaan täällä kaupungissa.. mökillä on sitten toinen juttu ja sinne suuntaamme huomenna yhden keikauksen jälkeen.

Tänään olisi pari keikkaa tehtävänä ja autokin pitää viedä leimalle, koska tulikin jo eilen kuntoon..pakoputken se pönttö oli kuulema täysin laho, mutta putkissa ei ollut reikiä, vain yksi pidike puuttui.
ä
Odottelen tässä hetkeä, jolloin syön aamupuuroni.. ei sitä liian aikaisin voi syödä, koska sitten tulee lounasnälkä jo ennen puoltapäivää, jolloin on vielä touhuamassa.

Olen ' melkein' noudattanut dieettiäni.. se melkein johtuu siitä, että toinen rahka-annos on vaihtunut purkilliseen maustamattomaan benecol-jogurttiin, lisäksi nyt, kun persikat ovat huippuhalpoja syön sen yhden välipalana iltapäivästä. Persikoista en kieltäydy - ne ovat herkkua. Ja se varsinainen iltaruokakin on oikeastaan jäänyt pois.. ei nyt vaan iske.. eli kalorit pyörivät tuossa tuhannen kieppeillä - merkkaan tuonne fatsecrettiin syömiset ihan etukäteen kun tiedän mitä suuhuni lappaan .. jos menee enemmän niin lisäilen sitten. Johtuneeko menneestä kesän kuumuudesta vai siitä, että kiukustuneena painonnoususta ( en kyllä tiedä vieläkään paljonko sitä tuli tuossa veljen kuoleman myötä) alitajuntaisesti haluan päästä vikkelään samoihon lukemiin missä oli vuoden alussa.

Toki mökillä syödään kohtuu normisti .. oli kassleria erinomaisessa tarjouksessa ja sitä piti ostaa parin kilon könttä - lisäksi aiomme ( siis minä) tehdä ukon toivomuksesta kaalilaatikkoa - niillä pärjäämme tuon mökkiajan ihan hyvin. Puolukat kaalilaatikon kylkiäiseksi haen sitten metsästä.

Muistatteko, kun kerroin, että muutan viikoksi muksuvahdiksi kun poika vaimokkeineen pääsi etelään? Olihan sekin  keikaus.. ei sillä, muksuthan oli poissa päivän - koulussa ja päiväkodissa, mutta kävi niin ikävästi että heti ensimmäisenä päivänä sairastuin oikein kunnolla - kuumetta kovasti, päänsärkyä - oikein kunnon flunssa.. Eli kun penskat oli poissa niin meikäläinen nukkui. Aamuisin piti tietenkin koiransa viedä lenkille, tehdä aamupuurot ja viedä  nuorimmainen hoitoon, mutta sen jälkeen painuin pehkuihin..

Kun sitten pääsin kotiin niin miniä soitti parin päivän päästä, että lapsilla oli täitä ( taitaa olla tänä päivänä aika yleistä).. ja kehoitti tekemään täinpoiston myös .. minä herpaannuin, sillä tähän ikaan mennessä ei ole päässäni täin täitä näkynyt. Marssin apteekkiin ja minulle myytiin jotain uutta täishampoota, jota kuulema voi sitten käyttää muutenkin, koska estää täiden kiinnittymisen ( tms..)
No, minähän länträsin shampoon kanssa ohjeiden mukaan ( en tosin niitä täitä löytänyt itsestäni vaikka kuinka hain), pesin kaikki petivaatteemme ja pipot yms kuumalla ja  ajattelin kaiken olevan kunnossa. Mutta se hemmetin täishampoo teki jonkun allergisen reaktion - ensiksi koko rintamus ja selän yläpuoli muuttui punaiseksi kuin tomaatti - päänahkaa alkoi todenteolla kutistamaan.. kun siinä viikon sitten kävin suihkussa niin sain punoituksen pois vaan pääänahka kutisi koko ajan - eli tein sen shampookäsittelyn uudelleen..ja sainkin puolen vuoden kutinat päälle. Eli täitä ei ollut koko aikana. Kutinan sain sitten pois kookosöljyllä - maalla iskin öljyä urakalla päähäni, annoin olla ties kuinka kauan ja pesin pois.. uusin käsittelyn ja nyt on sitten kutinat pois..tosin aion jatkaa kookosöljyllä läträämistä kun maalla on purkki.. ei sitä nyt ruokiin voine laittaa kun kaksin käsin suoraan purkista sitä päähäni mätin.. totesin, että taidan olla silikonille yliherkistynyt..sekin vielä..


Saas nähdä pystynkö maalla tätä blogia kirjoittamaan..käytössä on siellä ipad, mutta yhteydet pätkivät reippaanlaisesti kun keskellä korpea olemme.. näkee sitten

Suolaa suolaa..

Nämä on kyllä niin jänniä  juttuja.. ensiksi oli kananmunat.. muistaako kukaan mainosta ' mennään munalla töihin'? sitten päätettiin, että kun kananmunassa on kolesterolia niin paljon niin päivittäinen muna-annos ( heh) onkin vaarallista..kun se kolesteroli pakkautuu suoniin jne jne.. nythän tuo myytti on kumottu ja todettu myös, että sitä kolesterolia tarvitaan.. eli taas syödään munaa..

Sitten oli tuo rasvajuttu.. aiai.. sydäreitä sun muita sai kun leivälleen laittoi voita.. ja sekin juttu on nyt kumottu ja itse asiassa ihmisiä kehoitetaan syömään rasvaa varsinkin kun laihduttaa -- rasva täyttää ja saa kylläiseksi jne jne..

No joo..

Ja nyt sitten suola.. suola on aiheuttanut verenpainetta ja ties mitä kamaluutta ja suolan käyttöä on joutunut vähentämään vuosi vuodelta kun se on niin kaameaa myrkkyä..jahas.  Mutta nyt on tehty tutkimus, että 12,5gr suolaa päivässa on itse asiassa hyvinkin terveellinen juttu.. eli suositeltu tämänpäiväinen määrä tulisikin tuplata, koska liian vähän suolaa saava onkin ihan yhtä suuressa vaarassa kuin liian paljon suolaa nauttiva..eli tutkimuksen mukaan nyt pitäisi suolan käyttöä siis tuplata, mutta ei sen kanssa liikaa saisi kuitenkaan häslätä eli tuo 12,5gr/päivä näyttäisi olevan just se määrä..2,5 ruokalusikallista siis..
Tämä on pikkuisen ongelma minulle, koska lähes koko aikuisikäni olen opetellut olla käyttämättä sitä suolaa niin paljon kun mieli tekisi.. yrttejä, chiliä ja sitruuna..ukkokultakaan ei enää laita tekemiinsä sapuskoihin suolaa oman makunsa ja taitonsa mukaan koska meikäläinen ei irvistämättä niitä syömään pystynyt suolaisuuden vuoksi - nyt jättää suolan vähiin ja lisäilee sitten omaan annokseensa.. tosin ukkokulta on sellainen että sillinkin päälle ripottelee suolaa niin..

Kahvihan  on myös ollut sellainen taistelutanner..juo tietty määrä kahvia niin säästyt ties miltä syövältä, mutta jos aloitat kahvin juonnin nuorena niin tulet kärsimään unettomuudesta..

Niin rasvajuttu kuin suolakin ovat molemmat 'ongelmia' mulle..minä olen läpipasko, eli sappirakon poistamisen jälkeen jos ruoassa on itselleni liikaa rasvaa niin a'vot..ripaskalla juostaan sitten kokko päivän..ja suola..pitäisikö nyt sitten ihan opetella pitämään suolasta kun vuosikymmeniä siitä on opetellut olemaan pitämättä?

Mikähän selkärankaan opeteltu asia kumotaan seuraavaksi?

No joo..tänään auto menee korjaamolle kun pakoputki pitää uusia..sitten uudelleen katsastukseen ja auto myyntiin..tässä valmistaudutaan eläkkeelle jäämiseen näin .. karsitaan turhat kulut.

Olo on kevyempi jo ja dieetti pitää..enemmän kaloreita kai pitäisi, mutta kun hyvin menee niin menköön..josko tässäkin painonpudotuksessa tulisi taas joku mullistava uudistus.
Maalle lähdetään ylihuomenna kuitenkin..

Muikeaa maanantaita

No jaa..ainakin on nyt viileää aamusta..hyvä niin..meikä kun ei ole kuuman ystävä..minulle kesälämpötila on parhaimmillaan parinkymmenen asteen tienoilla - silloin jaksaa puuhailla vielä ja auringonpalvoja en ole ollut koskaan. Johtunee muuten siitä, että pikkutyttönä kirkkaassa auringonpaisteessa alkoi aina päätä särkemään - lisäksi pystyin ilmanpaineiden muuttuessa ennustamaan tulevan sateen ja ukkosen hyvinkin tarkasti, Tänä päivänä kun matalapaine alkaa valtaamaan tilaa meikäläinen on kuin nuijanukutuksen saanut..heti sateen alkaessa kyllä sitten piristym vaan ennen sitä voisin todella nukahtaa pystyyn..

Kovasti nyt tekisi mieli aloittaa jotain käsityötä..näköjään tiirailen pinterstiä ja käsityöblogeja sillä silmällä josko joku työ inspaisi..onhan noita.. toisekseen joulu lähestyy ja ehkä jotain pitäisi saada lahjoiksikin aikaan mukeloille...


Mistähän mä luin, että aamukahvin joukkoon kun lisää kanelia ja kookosöljyä niin se vaikuttaisi aineenvaihduntaan vilkastuttavasti.. jopa niin, että painoa putoaisi ns. issekseen jopa neljä kiloa kuukaudessa? No, kun sattui olemaan niin kookosöljyä kuin kaneliakin olen nyt parina päivänä iskenyt niitä aamukahvin joukkoon.. ei tuo nyt mikään kulinaristinen nautinto ole, mutta menee kyllä alas. Katsotaan ja ihmetellään josko..

Aamupuuro odottelee tässä vielä sen aikaa, että saan koiran vietyä - ukkokulta lähtee viemään koulunsa aloittanutta lapsenlasta kouluun kun vanhemmat joutuvat lähtemään aikaisemmin töihin eikä aamupäiväkerhoa vielä ole ja pikkutytteli ei halua jäädä yksin kotiin tunniksi.. Haemme myös koulusta sitten pois.. itse en aamurumbaan nyt lähde - ei siellä kahta tarvitse. Viikon lopulla painattelemme mökille useammaksi päiväksi - pikkuhiljaa sielläkin paikat kuntoon - ei tosin talviteloille vielä, mutta esitöitä siihenkin..

Eilen syömiset jäivät tuhanteen kaloriin -. liian vähän, mutta ei tässä nyt sen kummemin nälkä ole kuin muutenkaan.

Kaikkiallahan toitotetaan, että painonopudotuksen tulisi olla hillittyä ja hidasta.. pah. Kun ne kilot tulevat takaisin todella nopeasti ellei varaansa pidä niin kai ne voi poistaakin vikkelään.

Vaikka kilojen takaisintulemista puolustelenkin nyt sillä, että surun ja ehkä tietynlaisen masennuksenkin vuoksi tuli itseään lohduttaneeksi karkeilla ja muulla makealla, niin ei se muuta asiaa.. itse ne suuhuni lappasin.. ja leipä..sekin oli niiiiiin hyvää että..

Mutta jos tämä elämä nyt sitten pysyisi tasapaksuna ja tavallisena pidemmän aikaa niin menisi tuonne takaraivoon pysyvästi miten hallita itseään myös kriisien aikana..  Kuka haluaa tylsää elämää? No minä..

Vaarallisesti lihava...

Katselin ohjelmaa oliko nyt Sheree-niminen 27 - vuotias tytteli, joka oli kerryttänyt elopainoaan yli 300 kiloiseksi pituuden ollessa vain puolentoista metrin verran..Kovastihan halusi laihdutuleikkaukseen kun ilmeisesti oli sitä mieltä, että leikkaus sitten hoikentaisi ilman mitään omaa panostusta..huonostihan siinä kävi..tytteli sen kuin lihoi vaikka dieetillä piti oleman..
Kuolemahan siinä kolkuttelee juuri oven takana..tyttö keskeytti ohjelman teon ja nyt yrittää somen kautta kerätä viisikymmentä tuhatta dollaria maksaakseen itse leikkauksen, joka tietenkin omasta mielestään tehtäisiin heti ilman näyttöä siitä, että pystyisi syömisiään rajoittamaan..eipä taida onnistua. Tytön päässä täytyy todella tapahtua jotain mullistavaa..nythän Sheree on ikänsä passuuttanut itseään ja ollut kuin joku pahuksen marttyyri-diktaattori..

No joo.. onneksi itse ei ole tuossa pisteessä..ja pystyn kyllä pudottamaan painoa..

Vaikka olisihan tuo mukavaa, jos olisi olemassa joku helppo keino, joka itsessään sitä painoa poistaisi ilman elämäntapamuutoksia...vaan kun ei ole..vain kalorien rajoitus..liikuntahan ei laihduta - se saattaa kyllä nopeuttaa aineenvaihduntaa ja voi avittaa hyvänolontunnetta..tai sitten ei.

Aamupuuro on syöty kera raejuuston ja vadelmakeiton..nälkä ei ole ..iltasyöppö kun olen niin se mässyttelynhimo iskee aina telkkarin ääressä..eilen ratkaisin ongelman mussuttamalla pienen kesäkurpitsan..kunhan suu käy niin hyvä on..huoh

Kesästä vielä..hulluuksissani lupasin muksut mökille meidän huostaan viikoksi..no se oli sellaista tappelua koko ajan että neljän päivän jälkeen kärräsimme penskat takaisin vanhemmilleen..kyllä mä sisarusten väliset kinat ymmärrän, mutta tämä oli jatkuvaa tuntitolkulla kestävää huutoa, tönimistä ja kiljuntaa..ainoa hetki, jolloin olivat sovussa oli silloin, kun vietiin uimaan..ja me veimme todella neljä-viisi kertaa päivässä.. eli toisen isovanhemman oli aina pakko olla mukana kun pieniä ovat vielä..eli taas huoh.

Tällä hetkellä ilma on sopivan viileää ja sai nukuttua kerrankin..tuntuu, että suurin osa kesästä meni hikoillessa ja unettomissa öissä kuumuuden vuoksi.. ja taas huoh..


Myöhemmin:

Tein meille kesäkurpitsa-tomaatti - mozzarellavuokaa.. helppoa, halpaa ja uppoaa kuin väärä raha kun on niin hyvää.. kaloreista en tiedä, vaan eipä niitä nyt tuhottomasti tässä ole.. kelpaa muuten ukkokullallekin ilman mutinoita:

 mitäs vielä kesän juttuja.. no,muistatteko kun kerroin tuosta nuoruuden kaverista, joka nykyisellään on tuttava kun harvaksellaan pidetään facen kautta yhteyksiä..taisin harmitella kun kaverilla on sellainen ukko, joka vei mukanaan viinanhuuruiseen maailmaan ja kaveri painaa toistasataa kiloa, kämppä siivoton ja tuttava sairaslomalla vähän väliä.. no, silloin kun me tämän ukon näimme totesin omalle siipalleni, ettei siitä miehestä ole kauaa eläjäksi - niin alkoholisoituneen oloinen oli ja kaverini mahdollisti ryyppäämisen hakemalla sitä viinaa kun ukkeli ei itse kyennyt.. no, ukko kuoli tässä heinäkuussa tuttavalleni varmaan tosi yllätyksenä, muille tuskin ei.. nyt sitten ihmettelen, josko tuo nuoruuden ystävä sitten joko tokenee ja alkaa elämään vai viekö toisen kuolema mukanaan..tuttava sanoo edelleen, että heillä oli pelkkä hyvä ystävyyssuhde.. minusta se  kyllä oli lähinnä hyväksikäyttöä - ehkä puolin ja toisin tai sitten ei.. kyllä minä sen ymmärrän ettei yksinään ole kiva edes kuunnella näkinkenkää ( vai miten se muumi-juttu meni), mutta rajansa kaikella..jos toinen on juoppo ja maksattaa elämisensä ja juomisensa toisella ja siihen lähtee yksinäisyydessään mukaan niin lopputulos taitaa olla ennakoltakin jo selvää.. säälittääkö? no ei oikeastaan.. vakka sen kantensa valitsee kuitenkin ja jokainen päättää ihan itse niin juomisistaan kuin syömisistäänkin.


Itsellä on jo hiukan laihempi olo - mahan turboilu on laskenut muutamassa päivässä..mutta kuten sanottu en vaakaan nyt koske kuitenkaan.. yksi syy on se, että patterit on loppu ja toinen se, että en edes halua nähdä kuinka paljon painoa tuli surun myötä lisää..

Niin.. laihtuminen on helppoa kun sen päättää, mutta lihominen on vielä helpompaa..

Ei tässä tekosyitä, mutta...kyllä

Kesä alkaa olla lopuillaan ja meikäläinen aktivoituu nyt uudellee niin blogin pitämisessä kuin painonhallinnassakin sillä kyllä - painoa on kertynyt takaisin ihan luvattomasti.
En ole vaa'alla käynyt enkä aio käydäkään ennen lokakuuta, mutta kyllähän se tuntuu ja näkyykin tuo kilojen kertyminen..kertyvät mokomat vielä ihan vääriin paikkoihin. Eli aloitamme uudelleen..

Juu, muistan kyllä, että vannoin pystyväni pitämään ruokavaliota lopun ikäni, mutta enpä ottanut huomioon psyyken vaikutusta..vaikka täällä sanoinkin päässeeni yli veljen yllättävästä kuolemasta niin kaikkea muuta..suru kietoutui ympärilleni tosi tiukasti . Olotilaa helpotti huomattavasti karkkien syöminen - kun suu on täynnään makeaa ja se makeus leviää ensiksi päähän ja sieltä sitten koko kroppaan aiheuttaen euforisen hyvänolon tunteen niin tulihan tuota suruvaipan poistamista kokeiltua hyvin hyvin monta kertaa..ja se tietenkin kerääntyi  mahaan..tosin kaikki vaatteet menevät edelleen päälle eli siinä mielessä.

Suru on edelleen olemassa, mutta kun sitten veimme veljen tuhkat Harmajalle ja pidimme pienen muistotilaisuuden veljenpojan kotona niin jotenkin mieli tajusi, ettei enää koskaan nähdä oikeasti enää .. ainakaan tässä elämässä - toisekseen en usko kyllä kuolemanjälkeiseenkään..
Siitä alkoi sitten pikkuhiljaa toipuminen ja itsensä rankaiseminen .. tuntuu meinaan aika hirveältä edelleen se tietoisuus, että minä olen nyt ainoa jäljellä oleva tästä sukupolvesta.. sitä alkoi pelkäämään ja pahasti. Kuolemaa siis.. koska on meikäläisen vuoro..

No, aloittelin nyt uudelleen tuon dieettini ja katselen sitten lokakuussa onko vielä paljon pudotettavaa.. sillä onhan tämä helppo tapa kuitenkin saada paino putoamaan kohtuullisessa ajassa, mutta pääkopassa täytyy olla kaikki kunnossa kyllä.. ei surua ainakaan sillä ihmisellä, joka tainnuttaa tunteen makealla..

Kesäloma oltiin mökillä ja käydään siellä nyt vielä aina silloin kuin pääsee.. ukkokulta jää muuten lokakuussa täysieläkkeelle, meikäläinen odottaa vielä vuoroaan himoan yli vuoden.. jään jos viitsin tai sitten jatkan hommia niin kauan kuin tekee mieli.

Pakkanen on nyt täynnä vadelmia, mehua on muutama pullo viinimarjoista ja pari pönttöä viiniä pöhiseen parastaikaa. Herneitäkin tuli ihan kiitettävästi.. sipulit ovat kitukasvuisia kyllä. Oli kuumaa oli helteistä eikä olla ikinä uitu niin paljon kuin tänä kesänä.

Pistänpä tähän kuvan peitosta, jonka tein keväällä:

tämä oli se harjoittelupeitto c2c- menetelmällä, sitten päätin tehdä jo vaativamman jutun:

Tinkerbell-peitto meni lapsenlapselle ja Mikki.peitto on täällä meillä vielä..katson mitä sille pitäisi tehdä.. mietin tässä josko vielä pitäisi jotain aloittaa..

Huomenna muutto..

..tosin tilapäisesti vain viikoksi tuuraamaan kolmen pienenlapsen vanhempia viikoksi..saas nähdä kuinka tämän mummon hermot kestää..vuoden vanha koirakin on sellainen villikko että..

Muuten tässä on köpsötelty entiseen malliin tai ehkäö vähän enemmänkin - kyllä, pullaa ja ranskista olen syönyt, jäätelöäkin, mutta kun en ole puntarissa käynyt niin..

Lapsosille pitänee tehdä reilua kunnon sapuskaa kun liikkuvat ja kasvavat ja täytynee sitten itsekin syödä samalla etteivät luule mummon  ruokia  kummallisiksi jos mummo ei itse niitä nautiskele.

Silakkapihvejä syötiin mennä viikolla, uunilohtakin oli jossain vaiheessa, mutta rahkaa kyllä kului sen mitä pitikin..tiedä sitten oliko jo ylimääräisenä vai ei..

Kyllä - torstai ja toivoa--

Taas tipahtanut edellisestä - kohtahan tässä on tavoitteessa - kilonen vielä.. tai ehkä enemmän.. helppoa kuin heinönteko, vaikkakaan en ole ihan niin jämäkästi ohjeita noudattanutkaan - oikeastaan kaikkea muuta. Laskiaspullan jälkeen on eilen ja tänään uponnut palanen kääretorttua - hyvää oli. Mutta muuten kohtuu ruodussa - ei vaivaa nälkä, joten mikä tässä on jatkaessa. Omenan tai pari syön päivässä ylimääräisenä ja välillä, kun telkkaria katsoessa on pakko saada suu jauhamaan niin porkkanaa on uponnut kitusiin.,Mutta yhtäkaikki - surukilot ja joulun syöpötelyt ovat nyt poissa noin suunnilleen.

Tänä aamuna oli taas uutisissa kouluampuminen - peräti 17 nuorta ihmistä kohtasi elämänsä lopun yhden päästään vialla olevan 19-vuotiaan pojan toimesta. Ja noin 50 loukkaantui - kuka enemmän kuka vähemmän.. sanoin päästään vialla, koska ei yksikään täysjärkinen tuollaista veritekoa tekisi oli syy mikä hyvänsä. Ja oli ampujan mielenterveys sitten mikä hyvänsä niin jokatapauksessa tuo murhaaja painoi sitä liipasinta ihan itse - kysymys onkin, muten tuonikäinen voi pitää hallussaan moisia tappovälineitä jos ja kun mielenterveydestä oltiin oltu huolissaan jo aikaisemmin ja todettu, että kaveri oli vaarallinen yksilö ja uhka kanssakulkijoilleen.

Toivottavasti ei leviä jälleen tämä toiminta niin kun tapana on..

Penkkaripäiväkin on tänään - alunperin oli tarkoitus mennä kaupungille ihmeilemään kauppoja sun muita, mutta viime tingassa tulivat nuo penkkarit mieleen  - eli ei kiitos. Jääköön toiseen ajankohtaan.

Mutta jatkamme harjoituksia ja pudotamme vielä painoa  jonninverran.

Ihan oikeasti nyt suosittelen kaikille, jotka painiskelevat painonsa kanssa - alkakaa nyt hyvät ihmiset syömään. Viisi kertaa päivässä vähän katsoen, mitä sinne suuhunsa laittaa ja missä määrin. Sokerihimostakin pääsee viikossa eroon jos sitä ei syö lainkaan. Liikkuakaan ei tarvitse yhtään ellei huvita. Ja kilot tippuvat.

Jos minä siihen pystyn niin pystyy kuka vaan.

Se on jämpti niin. Päheetä!

-300 gr.. pitäisikö hurrata?

No, alaspäin kuitenkin.. vähänhän tämä on takkuillut, mutta enhän kuitenkaan hirveän jähmeästi ole dieettiäni noudattanut.. onhan tässä herkkujakin tullut tuhottua..
Mutta mikäli nyt tahti jatkuu näin, niin pari viikkoa ja olen siinä mihin pääsin.. katsotaan sitten alanko ihan ylläpitoa vai pudotanko vielä kesään mennessä pari kiloa..

Nyt on tasan kaksi kuukautta mennyt kun veli kotoaan haettiin  poliisien ja ruumisauton voimin.. en ole päässyt asiasta vielä yli - pää ei ole vielä mukana siinä ajatuksessa, ettei veljeä enää ole. Kun ei vieläkään ole tietoa siitä, mihin veli sitten kuoli. Niin yllättäen.. ei kukaan veljeni tunteva olisi odottanut, että terve mies terveine elintapoineen kuolee sänkyynsä ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Tai enhän minä tiedä.. oliko veljellä verenpainetta, oliko kolesterolia.. oliko kuitenkin sama sydänjuttu kuin faijalla.. faijahan sai useita sydäreitä ja oli jop kliinisesti kuollutkin viitisen minuuttia - elvytettiin, mutta lekurit sanoivat silloin, että pysyvä aivovaurio ja jää kasviksi. No ei jäänyt - ihan normi ihminen faijasta  vielä tuli vuosiksi eteenpäin. Sydän tosin laajeni aika tavalla, mikä ei ollut hyvä juttu.. tai faijan vaimo kyllä sillä kehuskeli, että faijan sydän isoni - piti sitä  erinomaisena merkkinä.. en silloin viitsinyt asiaa korjata.. lisäkis faijan oikea käsi elvytyksestä johtuen isoni paksun reiden kokoiseksi ja muuttui siniseksi ja lekurit olivat koko kättä amputoimassa, mutta sekin sitten selveni ja käsi muuntui normaaliksi..

Minä kyllä toivon, että veljen kuolema olisi sitten tullut unessa ja ilman kipuja.. mutta sehän on vain toivetta eikä asia tule koskaan selväksi.

Virkkuut on  meneillään.. innostuin kokeilemaan sitä c2c -virkkausta kun netti on pullollaan mitä ihanimpia malleja.. pienen kokeiluvirkkauksen jälkeen aloitin sitten hieman suuremman työn ja ajattelin antaa sen tytön tyttärelle synttäriksi. Pojan tytär saa sitten omansa omana syntymäpäivänään kun vaan jaksan virkata..

..onkin jännä nähdä sitten lopputulos.. tässä noin neljäsosa tehtynä.. ai mikä tulee? Se on salaisuus valmistumiseen asti.. sittenhän näette.. 😈
Aamupuuro siis vedetty ja kanaa on päivällä ( ja illalla).. tosin tänään on tuolla pari laskiaispullaa joista kyllä toisen syön.. eli jätetään välipalaset vähemmälle..

Lauantaitahan se pukkaa!!

Eipä tässä juuri ole tänään mitään tehty kun ei töitäkään ole nyt viikonloppuna..Kauppakeskukseen mentiin heti kun ruokakaupat aukeni eli yhdeksän pintaan  - näin säästyy heräteostoskiertueelta, kun muut liikkeet aukeavat vasta kymmeneltä - eikä ruuhkaakaan ole vielä  syntynyt mihinkään..

Ei meillä juuri ostettavaakaan ollut - vissyä, salaattia ja koiralle murkinaa muun pienen lisäksi - kahviakin on nyt riittävästi koska ostan aina tarjouksista useamman paketin..

Ja ruokaa aloitin tekemään ennen puoltapäivää - färssin teko on nopeaa, mutta halusin taikinan olevan rauhassa sen puolisen tuntia että maut tasaantuvat.

Ja oli kyllä hyvää - syödään nyt pari päivää - kilosta jauhelihaa tulee kyllä aikamoinen köntti kahdelle tuhottavaksi.

Ja jos nuoremmat ihmettelvät färssi-sanaa - niin lihamureke taitanee olla se kuvaavin sana nykypäivinä.

Täytin färssin - kuten kerroin aikaisemmin - freesatulla pinaatilla ja fetajuustokuutioilla - taikinaan lisäsin vielä purkillisen kuutioituja metsäsieniä . ja päällystin koko komeuden pekoniviipalella. Taikinaan tuli vielä pari pussia sipulikeittoa, purkki smetanaa kun löytyi vielä kaapista, muuten olisin kermaviilin lätkäissyt sekaan, tetra kasviskermaa joka sekin oli vielä avaamattomana jääkaapissa ja parit kanamunat - en siis käyttänyt leipää tms taikinaan.

Punajuuret sitten vaan lohkoiksi - öljyä ja mausteita ja uuniin..

Kaloreista ei mitään hajua, mutta eipä tuota jaksaisi niin paljoa syödä että kauheasti menisi ylimääräisen puolelle..

ja salaattia lisäksi niin kyllä kelpaa...

flunssadropitkin näkyy kuvassa - tänään en niitä ole kaivannut eli tauti on kyllä nyt ohi..

Eilenkin käytiin saunassa - voipi olla, että mennään tänäänkin.. saunomiseenkin tottuu..

Perjantai - vaan ei pizzasellainen

Aamusella ukko lähti autoaan katsastamaan ja meikä painui töihin..asiakkaat olivat päättäneet teettää 'vähän' ylimääräista, joten olinkin sitten kohtuu poikkinainen kun kotiuduin vielä kaupassa käynnin jälkeen. Piti käydä tutstumassa uusittuun Lidliin, joka täällä on ollut rempassa parisen kuukautta ja nyt sitten auki vihdoin. Mukaan lähti tarjousjauhelihaa ja tilpehööriä - eli huomenissa aion tehdä pinaatilla ja fetalla täytettyä färssiä - lisukkeena uunilohkopunajuurta..

Ukkokullan auto meni läpi eli se tarkoittaa, ettei meikäläisen tarvitse nyt joka päivä auton rattiin mennä - en pidä ajamisesta erikoisemmin - ajan silloin kun on pakko ja jos ei ole niin muut hoitaa kuskailun.

Painonhallinta on siis hallinnassa - vaakaan en kyllä koskekaan ennenkuin maaliskuun puolella..mutta kroppa sanoo, että hyvällä mallilla ollaan.

Jos viikonloppuna lähtisi taas itseään sivistämään jonnekin. Me  olemme aina olleet vähän museoihin kallellaan, mutta viime aikoina on jäänyt vähän huonommalle tolalle käynnit. Oopperaan menoa suunnittelen tässä vielä jossain vaiheessa.

Kunhan kerkeää..

Kierrättäjä

Myönnän - minusta on tässä pikkuhiljaa tullut kunnollinen roskien kierrättäjä..meidän lavuaarin alapuolinen roskakaappi ei ole kierrätykseen suunniteltu - sinne mahtuu kaksi roskaämpäriä eli lajittelu on älylaji..mutta muovit erikseen - sitä tulee ihme kyllä eniten - biot erikseen , sitten pahvit ja - pakkaukset, metallit erikseen ja sekajäte vielä. Olihan siinä pulmaa kerrakseen mitä mihinkin tyrkkäisi. Ripustin sitten tyhjiä nyssyköitä roskiksemme oveen ja lajittelu sujuu..tuottaa muuten jonninmoista tyydytystä..ukkokulta ei tykännyt kun ei ole tiloja, mutta yllättävästi lajittelee nyt niin, että jättää tyhjät rasiat sun muut tiskipöydälle, josta meikä ne sitten siirtää oikeaan pussukkaan.

Flunssakin iski oikein kunnolla eilen - onneksi  osaan jo ottaa oikeaa droppia riittävästi ja nukkua sitten enemmän kuin normaalisti.. ei häiritse töitä, vaikka hikoan kuin pieni possu droppien ansiosta.

Ruokapuoli on mennyt suunnilleen ok - paitsi juuri äsken söin voisilmäpullan - oli sellainen useamman pullan pussukka tarjouksessa syystä, että eivät olleet enää tuoreita..mutta hyvältähän tuo maistui.


Opetten nyt pikselivirkkausta, jos saisi jotain joskus aikaiseksi. Netti on täynnä ihanuuksia, jotka on tehty tuolla menetelmällä. Eikä sitä ole koskaan liian vanha oppimaan jotain uutta.


Aamupuuro siis syöty, yksi pulla, kohta kan salaatilla ja vihanneksilla..maitorahkaa jne jne..

Se oli sitten herkuttelua koko viikonloppu!

.. eli ei vaakaa - ehei..
Stroganoffia tuli syötyä kaikenkaikkiaan kolme päivää - perjantai, lauantai ja maanantai.. parani vaan koko ajan... oli herkkua..
Ai mites sunnuntai sitten? No, päätimme harrastaa kulttuuria ja painattelimme museoon, jossa erilaisia näyttelyitä. Ja sitten painattelimme ravintolaan lunchille, jossa repäisin kunnolla ja tilasin itselleni pastaa pekonilla ja kanalla kermakastikkeessa. Annos oli tosin niin muhkea, että melkein puolet jäi syömättä - tosin siinä sämpylänkin vedin huiviini. No, sitten ostin jäätelöpakkauksen ja se meni kyllä viikonlopun aikana hyvin vikkelään - ja parit viineritkin tuli tempaistua. Sämpylää ja valkoista leipää tuli muutenkin viikonlopun aikana syötyä - vaaleaa sen vuoksi, ettei ukkokulta saa rukiista syödä eli ei tule ostettua, koska meikäläinen nyt erittäin harvoin nykyisin leipää suuhunsa laittaa.

Eli nyt palattiin ruotuun takaisin.. ei siksi, että kaloreita olisi tullut mitenkään ylenpalttisesti vaan siksi, että epäilykseni sokerin haitallisuudesta sai jälleen vahvistuksen. Minullahan tuo vasen jalka on kiukutellut aina väliin - välillä kyllä ihan rasituksesta vaan sitten aina, kun olen sokeria jossain muodossa kituusiini lapannut. Eli viime yönä alkoi taas koskemaan sellaista tulehduskipua eli nyt olen aivan varma, että sokeri on syypää - olen sitä tässä uumoillut jo jonnin aikaa ( pari vuotta), mutta kun olen nyt alkanut oikein tarkkailemaan, niin tuo kipu tulee AINA kun olen jotain sokerista syönyt.

Muuten tässä ollaan oikeasti vaan oltu ja saunouttu ahkeraan. Tänään aamupuuro ihan normisti ja lounaaksi salaattia kanalla - kuten iltapalksikin, koska jäi yli sen verran. Jossain vaiheessa viikkoa aoin paistaa silakkapihvejä reilun kasan - varmaan viikonlopuksi.

Tässä aion vetää ihan tiukkaa linjaa nyt siihen asti kun poika vaimokkeineen lähtee etelään ja tämä mummo muuttaa viikoksi lapsenlapsia vahtaamaan. Katsoo sitten, miten siellä onnistuu lasten kanssa tämä homma - kasvavat muksut tarvitsee kyllä ruokaa ja jos mummo syö erilailla niin voi tulla ongelmia.. tai sitten ei.
Se on kyllä varma, että kesään mennessä mummo on hyvässä kuosissa.

se olis vapaapäivä

Kunnon vanhanajan stroganoffia ja voi kun olikin hyvää. Kolmisen tuntia uunissa ja liha oli niin pehmeää ja maukasta. Kyllä kannatti tehdä ja nyt on mielihalu tyydytetty. Lisänä oli kukkakaalimuhennosta ja muuta tilpehööriä - kaloreista ei harmainta hajua, mutta aika reippaasti uumoilisin. Vaan olkoon.

Hiljaista oli kylätie kun bussit eivät liikkuneet - sitä mukaa myös ihmiset olivat kateissa eikä autojakaan liiemmin näkynyt aamusella kun kaupassa käytiin lihaa hakemassa ( tarjouksessa k-marketissa). Ja smetanaa. Ja suolakurkkua.

Hyvä viikonloppuja - nyt ei ole tiedossa mitään kummempia juttuja eli suattaapi olla että parin päivän tauko tuloo tässä kirjoittelemisissakin.  Palautumista kaikin puolin.

...lankeemus

Se olotila kun joka paikkaa särkee saunomisesta huolimatta.. sräkee niin paljon, että yöunet jäivät vähiin ja kuitenkin aamusella oli pakko lähteä liikenteeseen tuohon kaameaan lumipyryyn.. no työt tuli tehtyä, asiakkaat saatu iloiseksi ja kotiinkin päästiin nippanappa keleistä huolimatta.. kaupa.n kautta. Ja sieltähän se lankeemus sitten tuli mukaan.. eli ukkokulta otti itselleen sellaisen ihanan ISON kermamunkin ja kappas kun huulilta pääsi ' ota mullekin'...
Ja kotona piti ensi töikseen keittää hyvät kahvit ja naatiskella tuo kermamunkki - hyväähän tuo oli vaan ei ehkä niin hyvää kuin mielessä oli kuvitellut - syötyä tuli kuitenkin..

Ja sitten piti chorizo-nakkeja paistella muutama kun alkoi iltapäivästä hiukoomaan..
Ei sillä - jäseniä kolottaa edelleen eilisen jälkeen ja painokin näytti aamusella pari sataa grammaa edellisaamua enemmän.. se ei minua hetkauta kun tiedän, että lihakset ovat nyt kunnolla maitohapoilla ja keränneet nesteitä - lähtee kun lähtee..

Nyt alkoi vapaat ja sen kun olla möllötellään - huomenna aion tehdä oikein kunnollista vanhanajan stroganoffia ja lisukkeeksi kukkakaalimuussia - ukko kun ei noita perunoita saisi munuaistensa vuoksi syödä juurikaan,

Illalla jälleen saunaan ja sitten majoittaudun netflixin ääreen katselemaan Isänmaan puolesta- sarjaa kun kuudes kausi on siellä nyt alkanut- Tulihan se jo telkkarista vaan niin myöhään ettei tämän mummon silmät enää siinä vaiheessa olisi seurannut muuta kuin omia unia.

Kuntosali - mikä se on? Kuntoilua on ihan omasta takaa vähän liiankin reippaasti.

Keskiviikkoa ja talvista keliä

Lunta on himpan verran ja pikkupakkastakin - eli onhan se talvi - ja helmikuu on heti huomenna, joka perinteisesti on se kylmin ja lumisin kuukausi..jäänee nähtäväksi. Itse en niin lumesta piittaa - kaupungissa siitä ei ole mitään iloa - haittaa pikemminkin.

Eilen selailin Zone-dieetin kirjaa, jonka pelastin matkaani jostain kuolinpesästä.
Ja tulihan se ahaa-elämys - enhän minä olekaan juttaillut vaan zoneillut - tai Jutan dieetti on suoraan Zone-opuksesta. Eihän tuo nyt haitanne ainakaan meikäläistä - pääasia, että kilot karisee ja on hyvä olla - ja ihan ilman näläntunnetta. Ja ilman sitä tunnetta, että justiinsa on heti nyt saatava kilo suklaata naamariin - tai kilon pussi karkkia..tai vaikka kymmentä leipää metrin korkuisilla päällisillä.

Aamulla siirryin alaspäin uudelle kiloluvulle joten kilosen verran pitäisi vielä pudottaa niin tavoitepaino on siinä..mutta kun tämä menee jo ihan luonnostaan niin pudotkoon nyt mitä putoo. , en pane vastaan..Surukilot on nyt kuitenkin karistettu vaikka suru itsessään ei ole laantunut vaan en oikein vieläkään ymmärrä, että veli on lopullisesti poissa.

Tänään on edessä vielä kovaa hommoo - pari paikkaa kävin siivoamassa ja vielä olisi se kuolinpesän tyhjennys.. huomenna sitten senkin loppusiivous edessä normisiivouksen jälkeen.

Alkoi kovasti tehdä mieli kunnon vanhanaikaista stroganoffia - se onkin viikonlopun ruokana sitten.

Röyh!

Oli hyvää..oliolioli.. eli suunnistimme kauppakeskukseen - kävimme ostoksilla ja sitten rymistelimme nauttimaan kiinaravintelin buffetista..sanotaan nyt, että kävimme brunssilla kun aamiasta ei syöty ja lounasaika kummitteli lähistöllä..eli siihen väliin sitten.
Sushia meni muutamia ja sitten jotain kanaista - friteerattuja härpäkkeitä unohtamatta. eli sitä birdie-namnamia..

Tosin eilisen avocadon syömisen jäljistä jouduin kaupassa käynin jälkeen rynnistämään kauppakeskuksen naistenhuoneeseen - joka kuitenkin oli nykyajallisesti samesex-vessa..pääasia kuitenkin, että oli pytty ja lavuaari. Pitäisihän tähän ikään päässeenä jo muistaa, että sappirakon poistamisen jälkeen meikäläisen suolisto ei rasvaa sitten minkäänlaista siedä..eli läpipasko. Eikä laktoosia..mutta kun avocado on hyvää silloin kun on kypsää - ja kaiketi nyt ihminen jonninverran sitä rasvaakin tarvinnee - näin ainakin toitotetaan joka paikassa. Mutta oma suolistoni on päättänyt vakaasti olla yleistä mielipidettä vastaan vaikka yrittelenkin välillä opettaa sitä tavoille.
Eli vapaapäivä tänään - menee ihan lepäillessä eikä epäillessä sanoisin. Huomenna on pari siivouskeikkaa ja päälle sitten purku, eli myöhäiseksi menee, mutta sittenhän on tehty.

Saatoi taas olla -100gr vaa'assa kun häthätää siinä aamulla kävin.. mutta kun lihasrasitus on ollut tosi kovaa nyt niin lihaksiin on taatusti kerääntynyt nestettä - uskoisin, että ensi viikolla lepoilun jälkeen vaaka näyttää jo sellaisia lukemia, että  hymykin voi tulla. Silti se ei vaikuta syömisiini mitenkään - kyllä tämä viisi kertaa päivässä sopii niin hyvin kuitenkin että eiköhän tämä ole ihan loppuiän juttu..

sushia, kaalisalaattia ja hillottua inkivääriä - viimeksi mainittu on ihan herkkua mielestäni
sitten jotain kanajuttua.. ja ihan täyteen tuli niin , ettei enempää jaksanut edes ajattelevansa santsia.



Myöh.. lueskelin jostain blogia jossa olen nyt vuodessa 2012.. eli parin vuoden kirjoitukset olen nyt seurannut - viiden vuoden jäljellä..
Noh, nyt oli juttua koirista ja kuinka ne tietävät hyvin mitä syövät ja milloin syövät ja jopa kuinka paljon syövät.. no tätä viimeistä en allekirjoita ainakaan kultaisista noutajista - olen nähnyt niin valtavan ylipainoisia koiria että ihan pahaa tekee.. mutta omasta koirastani tämän verran kuitenkin.. kyseessä on seniori-ikään päässyt shäfertyttö tai -lady - aivan ihana tapaus kertakaikkiaan. Tullessaan meille oli langanlaiha huonosti pidetty nelikuukautinen  ja teimme töitä, että saimme koiran painon nousuun ja muutenkin kuntoon eli syötimme penturuokaa kolmesti päivässä.. ja koira kasvoi ja kukoisti - ja kukoistaa vaikka edelleen haluaa sen ruokansa kolmesti päivässä aina ulkoilujen jälkeen.. ei liho. Syötämme tällä hetkellä erittän arvokasta koiran täysmuonaa ja houkutuksena on mukana aina jotain lisuketta vähäsen.. tästä siirryn jouhevasti nakkeihin ??? meidän koira ei pieraisutkaan nakkien perään - eikä lenkkimakkaran - käänsi kyllääntyneenä aina päänsä pois jos yritti vaikka makupalana antaa.. ei kelvannut. Muuten kyllä oli sen perään mitä itse söimme..kanaa, paistia jne jne.. sitten ostin kerran vanhanajan nakkeja - kalliitahan nuo olivat verrattuna vaikka kevytnakkeihin, mutta ostin kuitenkin. Kun ne kevyt - tai muut halpisnakit nyt vaan olivat aika kamalia - keitossa ja soossissa saattoivat juuri ja juuri mennä, mutta muuten ei.. No nyt alkoivat nakit koiraa kiinnostaa - ai mitä herkkua. Vanhanajan nakit siirtyivät meillä säännölliseen ostoslistaan - ehkä kerran kuussa ne eksyvät koriin.. kyllä koira tietää mikä on syömäkelpoista ja mikä ei..ja ovat muuten hyviä - kyllä se pari euroa lisää kannattaa laittaa kun on syömäkelpoisia ja maukkaita. Eikä me kilokaupalla päivittäin näitä syödä .. aina silloin tällöin.. ja ihan koirankin iloksi..

- 200gr

eikä oikein muuta..

no pressanvaalit oli ja meni ja lopputulos oli juurikin se mitä odotettiin..
Vaikka tuskin se siitä johtui, että Niinistö suosituin oli.. tuttu on parempi kuin tuntematon.. eiköhän se vähän niin ole..
Mutta politikoin nyt sen verran sanomalla, että jos Huhtasaari pysyy politiikassa mukana niin hänestä kyllä suattaapi hyvinkin kehkeytyä tulevaisuudessa jotain merkittävää.. selkeäsanainen ihminen - ja selkeät mielipiteet. Toivottavasti ei pressaksi enää yritä - saisi muualla ja toisessa postissa todella jotain aikaiseksi ..

Tänään ilmeisesti jatkamme  pakkaamisia - kun ei purkaminen taida käydä. Kuskimme äiti kuoli perjantaina ja siinä on sen verran nyt puuhaa, ettei varmasti ihan ensimmäiseksi lähde kantamaan rojuja sortille. Kuolema ei ollut yllätys mitenkään - päinvastoin oli tiedossa, että viikonloppuna elämä jossain vaiheessa on ohi, mutta kuitenkin...


Daily Mailissa olikin mielenkiintoinen juttu, mitä kaikkea kropassa tapahtuu kun syö sipsejä, suklaata, muroja jne..

http://www.dailymail.co.uk/health/article-5323117/What-tempting-treats-REALLY-body.html

eli eipä juurikaan kannata ahtaa itseään täyteen sipseillä..eikä suklaalla..



Myöh.

Meneekin se pakkaaminen nyt  myöhäiseksi iltapäiväksi kun kuski ilmoitti, että palailee paikalle joskus ennen kuutta..saadaan yksi kuorma pois mieltä vaivaamasta.

Lounaaksi söin vähän tuhdimmin - salaatin ja wokkivihannesten lisäksi avocado ja 50gr kanefilettä - eilen ja toissapäivänä en syönyt ollenkaan iltaruokaa johtuen päiväruoan koosta - se oli niin hyvää että piti syödä mässyttää yli tarpeen.. eilen jätin toisen rahkankin pois.

Illalla syön kyllä taas kanaa kun tuli nyt päivällä paistettua enemmän.

Kovasti odottelen kiinan pakettia - pitäisi tulla laukkusatsi ja eurolla vino pino tilkkuja kauniista kankaista - jos ovat hyviä tilailen lisää - jos alkaisi väsätä jotain mielenkiintoista.

Olen tässä taas lueskellut omaksi motivaattorikseni erinäisiä 'laihdutus'-blogeja ja edelleen ihmettelen kuinka vaikeaa se laihtuminen onkaan. Lihominenhan on äärettömän helppoa - sen todistin juuri itselleni, mutta kyllä painonpudotuskin onnistuu jos ei niin kovasti sitä ajattele vaan katselee mitä suuhunsa lykkää ja lykkää sitten niin usein ettei se kirkuva kaamea nälkä ala liian kovasti muistuttelemaan itsestään. Joku kirjoitti, ettei halua luopua alkoholista ja siksi painonpudotus ei onnistu.. no ei tietenkään onnistu silloin jos ei ole valmis muuttamaan elintapojaan. Viina nyt vaan on viisasten juoma - jos sen kanssa läträä aikansa niin viina pysyy viisaana vaan se käyttäjä tyhmistyy, laiskistuu, lihoo ja loppujenlopuksi sitten kohtalona on poksahtanut maksa ylipainoisessa ruhossa ja todennäköisesti entinen fiksu  työntekijä löytää itsensä sossusta kun siellä työpaikallakaan ei ymmärretty että viinaa ei voi jättää.. Varsinkin, jos on tyyppiä, joka kännää issekseen kotona..ei silloin ole ympärillä ketään joka pistäisi stopin..ja jos ei ole stoppia niin mitä väliä..

Että sellasta

Ikävä!

..ja suru. Siinähän ne.

Tässä viimeisten vuosien aikana ovat nuo tunteet tulleet jo tutuiksi - johtunee tietenkin omasta vanhenemisesta, jolloin väkistenkin joutuu oppimaan luopumista niin rakkaista ihmisistä kuin erilaisista asioista. Mutta tiukkaa se tekee oli ikä sitten mikä hyvänsä.

Kun faija kuoli niin se kuolema tuli tavallaan puskista ja tavallaan ei. Olihan faija jo 80 v, joten järkikin sanoi ettei hirveän montaa vuotta enää ole..vaan kuitenkin yllätyksenä tuli - soitto sairaalasta - isäsi on kuollut. Jalat meni silloin alta koska faijan vaimo ei ollut vaivautunut ilmoittamaan, että isä oli sairaalaan joutunut.
No - siitä selvittiin joten kuten - tosin perinnönjako oli vaikeaa - kuten nyt varmaan aina kun on uusia puolisoita kuvioissa mukana,

Mutsin kuolema ei tullut yllättäen ja siihen sai ihan 'rauhassa' varautua - itse asiassa sitä kuolemaa oli toivottukin jo pudemmän aikaa koska mutsi pahasti dementoituneena ei ollut ollut tässä maailmassa  pitkään aikaan ja kaikkia vaivojakin oli . Hoivakodissa ilmoittivat, että kyse on enää muutamasta päivästä ja oikeassa olivat. Mutsin kuoltua meidät hälyytettiin paikalle - pitivät suotavana että käytiin ruumis sitten hyvästelemässä.

Ystäväni kuolema olikin sitten paha paikka - samanikäinen nainen kuin itsekin olen - sama huumori jne.Sairasteli kyllä paljon vaan ei niin vakavasti - tai näinhän me luulimme. Sitten löytyi syöpä munuaisessa ja  puhuttiin munuaisen poistamisesta.. vaan olihan tuo katala tauti levinnyt jo keuhkoihin, selkärankaan ja kylkiluihimn.. mitään ei tehty taudin edes osittaiseksi selättämiseksi - morfiinia alettiin sitten antamaan kun kuolemaa odottelivat. Ystävä meni parissa kuukaudessa diagnoosin jälkeen eli todella nopeasti - oma mieli ei ehtinyt ollenkaan prosessoida koko tapahtumaa,
Tosin minä TIESIN täsmälleen. koska ystäväni siirtyi ajasta ikuisuuteen. Edellisenä päivänä (olimme mökillä) olin hyvin surullinen ja itkuinenkin koko aamupäivän - sitten yhtäkkiä olo lieveni ja sanoinkin (ja kirjoitin feissariin) että tuli sellainen tunne, että ystäväni lähtee sudenhetkenä sitten. Ja niin siinä sitten kävi  heräsin aamuyöllä  - katsoin kelloa - taisin siinä nousta ylöskin tupakalle ja menin takaisin nukkumaan - en nyt muista ajattelinko ystäväni kuolleen vai en, mutta kello pysähtyi ja annoin sen olla kaksi vuotta rauhassa näyttämässä sitä aikaa jonka vakaasti uskon olleen ystäväni kuolinaika sudenhetkenä.Nyt viime kesänä sitten käynnistin kellon uudelleem.

Ja veli sitten.. ennen veljen kuolemaa muistelin kaipauksella kaikkia edesmenneitä jopa ihan parikin viikkoa - taisin täälläkin mainita siitä. Veli päivitteli jotain feissariin - ei ollut mitenkään kauhean aktiivinen siinä..laittelin jotain yksityisviestiä sitten enkä ihan niin kauhean yllättynyt ollut kun ei heti vastausta ilmaantunut. Ukkokulta alkoi sitten viikon sisällä puhumaan että olisko nyt jotain vialla kun vihreää pallukkaa ei facessa näkynyt. Otin yhteyden veljenpoikaan ja kysyin isästään ja kun ei ollut hänkään kuullut mitään niin silloin tiesin. Poika meni isänsä talolle ja kehotiin soittamaan poliisit murtautumaan sisälle - poika vaan ei millään uskonut, että jotain olisi tapahtunut. Poliisit kuitenkin soitti sitten usean tunnin jälkeen ja niinhän sitten veli löytyi kuolleena sängystään.. siinä vaiheessa olin sitten jo itsekin siellä paikalla  antamassa tietoja ja odottamassa ruumisautoa. Veljellä oli koira joka selvisi hengissä ihme kyllä..vajaa kaksi viikkoa oli joutunut sekin ressu olemaan siellä kuolleen isännän kanssa. Koira on nyt hyvässä hoidossa veljenpojan luona ja jää sinne loppuelämäkseen.

Vielä ei tiedetä mikä tuon kuoleman aiheutti - veli on kyllä jo tuhkana odottamassa keväämmällä pääsyä mereen.

Tämä veljen kuolema on ollut kova pala - se tuli niin totaalisen puskista.. mies, joka eli teveellisesti - ei polttanut, ei kahvitellut, otti konjamiinin silloin tällöin jos sattui olemaan, käveli päivittäin pitkiä lenkkejä koiran kanssa, ei ollut ylipainoinen eikä stressanut vaan harrasteli kaikennäköistä  omaksi mielikseen.
Mutta yksin eleli.

Elämä jatkuu kuitenkin. Ja joskus se päättyy - myös omalta kohdaltani. Mutta siihen asti elän täysillä ja yritän painonpudotuksella  saada sen aikaan, että pystyn täysillä elämään. Aika simppeliä kuitenkin.

- 100gr!!

eilisestä.. ei mikään hurraamisen aihe.. mutta alaspäin nyt kuitenkin. Tuntuu, että tuon parin kilon pudottaminen on työläämpää kuin koskaan.. tai ehkä olotila nyt vaan on sellainen.. eilen siivotessa tyhjennetyä asuntoa alkoi kaamea väsymys tuntua koko kropassa.. en siis kantanut mitään, en juossut portaita - kunhan imuroitsin ja moppasin ja silti tuntui kuin olisin jyrän alle jäänyt. Teki tiukkaa lähteä sitten pois kun joka paikkaa särki ja kolotti oikein kunnolla. Mutta tulihan tuo nyt sitten tehtyä ja valmiiksi vihdoin ja viimein.

Kotona kolotukset vaan jatkuivat ja vaivuin kuin koomaan pariksi tunniksi sänkyyn - vähän helpotti vaan ei paljoa. Illemmalla sitten vielä saunaan lihaksia rentouttamaan.. no, nyt olo on edelleen kivulias - jalkoja särkee, vatsanpohjaa särkee, niskat jumissa ja käsivarretkin on kipeät.. vaan ei toki niin paljon kuin eilen. Tänään on onneksi lepopäivä, vasta huomenna mennään pakkailemaan seuraavaa kohdetta, joka tyhjennetään sitten viikolla jonain päivänä.

Toki olen ollut huomattavasti itselleni suopelias tämän  ' dieetin ' aikana - eli en ollenkaan niin tiukkapipoinen kuin viimeksi. En punnitse ruokia vaan lätkäisen menemään sen verran kuin arvioin oikeaksi  noin.. lisäksi olen lisännyt omenaa ja porkkanaa välipaloiksi ja eilen illalla söin kokonaisen porkkanasämpylän rosvopaistin kera kohtuu myöhään illalla. Tarkoitus oli, etten aamupuuroa sitten syö jos ja kun menemme kiinalaisen buffetin ääreen, mutta nyt jäi menemäti siitä yksinkertaisesta syystä, että buffetti aukeaa kauppakeskuksessa vasta yhdeltätoista, nyt on lauantai mikä tarkoittaa vellovia ihmismassoja, kirkuvia lapsosia, ahtaita pöytiä jne jne - eli kaikkea mitä kammoan.Jääköön buffettivierailu arkipäivälle.
Kävimme sitten kaupassa ja mukaan lähti kimpale ulkofilettä, bataatti ja muita tykötarpeita eli ukkokulta tekee meille hyvää liharuokaa - parempaa kuin ravintolassa saisi. Ja tietenkin huomattavasti halvemmalla - mutta onhan siinä tuo tekemisen vaiva kuitenkin.

Olen ajatellut, että ensi viikolla jossain vaiheessa vaaka näyttää sitten 73kg ja jos ei niin sitten seuraavalla... jossain vaiheessa kuitenkin. Ei kiirusta kun ei tuota pudotettavaakaan ole  paljoa.. tiedä sitten kuinka paljon painoin kolme viikkoa sitten - varmaan surusyömisestä kertyi ainakin viitisen kiloa ellei enemmänkin. Ja joulusyömisistä.. ja ties mistä..



Lisätään tähän vielä kuva tämän päiväisestä ruoasta - oli muuten hyvää. Iltaruokaa enää syö - tuli tankattua ihan riittämiin.. välipalarahkat kyllä vetelen vielä huiviini..

jeps..kyllä se on 74kg mistä lähtee

.. onneksi ei kuitenkaan enempää eli pari kolme kiloa kyllä lähtee kuukauden aikana kevyesti - tavoitepainohan on aina ollut se 72kg - tosin jos menee ali niin en pane vastaan. Eli helppoa tuo painonNOUSU on - jos vetelet suklaata, karkkia, kakkuja jne niin kyllä ne kertyvät kroppaan hyvinkin nopeasti - pois saaminen on sitten pidempiaikainen juttu.
Nythän en tiedä sitä aloituspainoa vuodenvaihteessa - epäilenpä, että vaaka olisi näyttänyt 76kg ellei enempääkin.. olotilahan oli sellainen, etten edes halunnut tietää kuinka paljon kiloja oli tullut lisää..mutta viitisen kiloa taatusti ellei enemmänkin.. mutta se siitä - nyt lähden pudottamaan alkuun kahta kiloa ja sitten vielä yhtä kiloa että olen samassa lukemassa kuin lokakuun lopulla -  katsele sitten pudotanko edelleen.. vai yritänkö vain jatkossa pitää saavutetun painon.
Joka tapauksessa tulevaisuuden suunnitelma on pitää paino alta 75kg tuli mitä tuli.

Työelämässä tai elämässä muutenkaan ei ole mitään uutta .. samaa rataa mennään. Sopii kyllä - ei tässä enää liikoja yllätyksiä tai elämänmuutoksia kaivata.

No - huomenna mennään kyllä nauttimaan kiinalaisen buffetin antimista.. ei tämä nyt NIIN tarkkaa ole että kaikesta  mukavasta ja hyvästä pitäisi kieltäytyä - en minä ala itseäni surusta rankaisemaan - tai juhlapäivien vietosta .. tai..

Aamupuuro kutsuu nyt.. ja sitten koira ulos ja sen jälkeen duuniin.. näin se vaan menee..

Ota nyt tästä sitten selvää!

Okei - kävin vaa'alla..useaan kertaan..aluksi näytti 72kg - en uskonut, sillä olo on painavampi.. huomattavasti painavampi.. pompin sitten edestakaisin puntarilla kunnes sain sennäyttämään 74kg ja päätin, että siitä lähdetään, sillä onhan tässä jo kohta kolme viikkoa syöty kaavan mukaan eli onhan tässä pari kiloa varmaan tipahtanut.. Tämä siksi, että tosiaan silloin joulukuussa tuli syötyä niin paljon suklaata, karkkia, kinkkua jne jne jne  että taatusti läskiä tuli roppakaupalla..

Taidanpa puntarida itseni nyt joka aamu  että tiedän OIKEASTI mikä painaa ja kuinka paljon.. pitäisihän olla tietty ihan tyytyväinen tulokseen vaan kun ei mieli tätä oikein sulata sillä olotila on mikä on..

Kova päivä ja kovempia tulossa.. nyt kunto nousee ja paino laskee.. kai

Kyllähän se on niin, että kolmannesta kerroksesta kaikkien mahdollisten kamojen raahaminen alas pitkin portaita on kovaa hommaa.. kun on sohvaa, sänkyä, pöytää , tuolia, nojatuolia ja kaikki muut pikutilpehöörit ja vaatteet sitten myös..
mutta tulihan tuo aika vauhdikkaasti tehtyä kuitenki - tunnissa..
Ja jalat lauloivat vähän aikaa hoosiannaa,  mutta tokenivat kyllä nopeasti - olin viisaana teipannut toisen jalkani  eli sen, joka väliin kiukuttelee oikein kunnolla - nyt ei.
Nälkä oli päivällä tietenkin sitten kova ja taisin huitaista ihan tupla-annoksen kanaa - nyt illalla sitten normaali-annos.Huomenna edessä samanmoinen keikaus ellei peräti pahempi - tänään oli yksiö - huomenna viisi huonetta tosin vain yksien rappujen päässä..ei tarvitse kuntosalia tämä mummo!

Edelleen muuten olen pysynyt syömisten kanssa ruodussa eli ei makeaa, ei alkoholia, ei leipää eikä muutakaan nopeata hiilihydraattia paitsi omenat ja aamupuuro. Tämä menee näköjään ihan vanhasta muistista eikä tuota minkäänlaista tuskaa eikä isoja inhimoja suklaaseen tai karkkiin.. punaviiniä kyllä tekee mieli jonninverran.. ehkä viikonloppuna. Nytkin sunnuntaina tuli siivouskeikaus puskista - kävin sen tekemässä eilen illalla.

Odotanko eläkeikää? No tottamooses - ei siihen ole kuin puolitoista vuotta.. sitten koittaa vapaus.. joko jatketaan hommia jos kunto vain sen sallii tai sitten aletaan oloneuvokseksi ja tehdään käsitöitä ja olla möllötellään vaan. Tuolla onkin kaamea määrä kankaita, lankoja ja muuta tilpehööriä joita olen säästellyt nimenomaan eläkepäiviä varten.

Tietenkin veljen äkillisen ja yllättävän kuoleman jälkeen tulee välillä mieleen kaikennäköistä, mutta ei sitä voi elää pelossa vaan pitänee mennä päivä kerrallaan. Vieläkään ei ole tietoa mihin veli sitten kuoli, mutta kaiketi se selviää tässä kevään aikan.

Jos siltä tuntuu niin saatan aamusella käydä vaa'alla..tosin tietenkin tuo kaamea rehkiminen kerää nesteitä kroppaan, mutta kuitenkin.. en lupaa mitään - riippuu aamun fiiliksistä.

Sellaista..

Aamupuuro raejuustolla ja mehukeitolla - päivällä kanaa iso kasa (en punninnut, mutta paljon sitä oli) salaattia ja wokkivihanneksia, omena, laktoositon maitorahka välipalaksi, illalla sama kuin päivällä tosin vähemmällä kanalla, taas omena ja vielä olisi tuo maitorahka illemmalla syötävä. Eli olen pikkuisen lisännyt ( omenat!!) tuohon syömiseen, mutta eiköhän noillakin jotain tapahtune.Tosin kana alkaa tulla korvista ulos eli huomenna täytynee ostaa jotain kalaa..

huhuu..onko siellä ketään

Eli se lunastettava lupaus on nyt lunastettu ja uteliaisuus tyydytetty.. minä raahasin ukkokultani sellaiseen meediotilaisuuteen - aikoinani ystävälleni lupasin mennä hänen kanssaan vastaavaan, mutta kuolo ehti korjata ystäväni.. ja myönnän ihan suoraan, että uteliaisuus ko. tilaisuuksia kohtaan voitti.
Toisekseen ihan rehellisesti sanottuna toivoin sisimmässäni jotain, joka todistaisi uskomukseni kuoleman lopullisuudesta vääräksi - jos meinaan vaikka ystäväni /äitini/isäni/veljeni/ mummot/papat  jotain ilmoittaisivat..

No sellaista ei tullut eikä taatusti tulekaan. Kerronpa vähän  tuosta tilaisuudesta. Se järjestettiin pienessä tilassa - tuoleja oli varattu kymmenkunta ja ovimaksu oli kympin/hlö. Meitä kokoontui sinne yhdeksän henkilöä, joista neljä oli ensimmäistä kertaa.. Meedioita oli kaksi ja he ilmoittivat, että kumpikin vuorollaan ottaa henkimaailmaan yhteyttä puolen tunnin ajan. Ilmoittivat vielä, että meditoidessaan ennen tilaisuuden alkua oli tila pullollaan henkimaailman ihmisiä..

Ensimmäinen meedio sitten keskittyi  ja alkoi ' kalastelemaan' ( nyt muutun jo skeptiseksi).. oli pitkää miestä jolla puku ja joka oli jossain konttorissa tehnyt elämäntyönsä  -- ' osuuko kellekään?.. no ei osunut. Sitten kalasteltiin lisää..
Vuoro vaihtui ja toinen meedio sitten yritti yliopiston opettajaa, sitten lihavaa lapsirakasta mummoa maalta.. ei iskenyt. Seuraava sitten yritti laihaa mummoa ja muistaakseni jotain vanhusta, joka oli menehtynyt sairaalassa johonkin. No siihen sitten joku sanoi, että ehkä.. saattaisi.. ja kyseessä oli hoitosuhde.. no hoitaja häippäisi sitten tämän hengen kohtaamisen jälkeen ( tiedä vaikka olisi nauranut )

Minä aloin kyllästymään kun kalastelu ei johtanut mihinkään - ukko melkein kuorsasi tympääntyneenä. Päätin lähteä itseäni viihdyttämään ja laikkiin mukaan - sitten tuli kuvaus, joka tietenkin olisi jossain määrin sopinut isääni ja ilmottauduin.. mutta kun ehkä jokin minussa sitten häiritsi niin meedio joutuikin lopettamaan kesken.. taisin olla liian kaikkea - minua on hyvin vaikeaa kategorioida mihinkään , mikä on mielestäni ihan hyvä juttu - päältäpäin ei näy eikä puhetyylistä tunnista.. Meediot sitten ihmettelivät, kun ei oikein mikään kenenkään kanssa natsannut.. huono näytelmä mielestäni - tiedä sitten uskoivatko nämä meedionaiset kykyihinsa ihan oikeasti vai eivät.
Ukkokulta oli tympääntynyt ja  sanoi, että mielestään tuo touhu oli jo rikollista. Siinä olen eri mieltä.
Jos joku meedio saa höpinöillään jonkun henkilön elämän raiteilleen - antaa vastauksia ja suunnan, niin hyvähän se on.. samaa tekevät papit, psykiatrit jne.. Kuvitelkaa, että joku menettää rakkaimpainsa eikä pysty pääsemään surustaan yli.. menee sitten meediolle, joka välittää lempeän viestin tälle henkilölle - eli kaikki on hyvin, me tapaamme vielä, jatka elämää jne jne.. Surun murtamalle henkilölle nuo viestit voivat parantaa elämää oikeasti. Silloinhan tuo on asiansa ajanut.

Ruoka-asiaan  sitten. Yhden leivän söin tässä illalla toissa päivänä kun intouden netflixiä tiiraamaan..muuten mennyt ihan ok. Kokeilin niitä housujakin, jotka mahtuivat viime kuurin jälkeen ja menevät päälle. Eli kohta olen samoissa kuin pari kuukautta sitten. Mutta jatkan nyt ainakin maaliskuun alkuun.. sitten voin pikkuisen lisätä syömisiäni ( eli jos jotain herkkuakin), mutta katsotaan sitten.. toistaiseksi ei tee mieli makeaa, ei viiniä, ei edes jäätelöä.

En mene vielä puntarille - tässä on kaksi viikkoa erittäin raskasta duunia tehtävänä. Katsotaan sitten,

Piereskelyä...

Kun ukkokulta kävi silloin kaupassa niin ostikin sanomisistani huolimatta laktoosillista rahkaa.. no, kyllähän minä sen huiviini vetäisin ja kärsin sitten yön ja seuraavan aamun mahan kuristessa ja piereskellessä.. ja seuraavana päivänä auttamaton ryntäys vessaan kun kouristi ja peräpäästä lensi varpusparvi oikein ryminällä.. Tässä tuo laktoosin kestämättömyys on pahentunut koko ajan - eli eipä tässä tarvitsen hekumoida jäätelöistä, kaakaosta tms.. kesäksi täytynee hakea apteekista jotain apua, sillä kesä ilman jäätelöä olisi kuin rantasauna ilman sitä vihtaa..

Muuten tässä syömisten puolelta on mennyt ihan ok - ei ole mielitekoja... äh, no yhden kerran vetäisin sämpylän kyllä illalla myöhään kun Netflixiä yksinäni tuijottelin.. mutta  muuten..

Meillä on mykkäkoulua parastaikaa menossa... ei enää jaksaisi millään näitä..

Ukkokulta kun ei tykännytkään että lunastin vuoden takaisen lupaukseni maksaa pojan ja miniän viikon etelän lomalle, vaikka oli lupauksestani hyvinkin tietoinen. Ja nyt ei sitten puhuta mitään.. Ei tässä iässä enää viitsisi moista tehdä ja kestää - nuorempanahan sitä  mieltään osoitti vaikka mistä turhuudesta.. taitaa koko juttu mennä sen pihiyden piikkiin, joka on ukkokullalla noussut näemmä ihan uusiin sfääreihin..

Mutta paino varmaan putoaa kyllä - peilistäkin jo huomaa, että se  ylenpalttinen pömpötys, joka tuossa loppuvuodesta ilmaantui lohtusyömisten  ja joulun vuoksi alkaa olla poissa. Kohta pyörrän pyhät sanani ja käyn vaa'alla kuitenkin ja katson, paljonko olisi vielä pudotettavaa.. mutta ei ihan vielä. Kohta..

Ai niin - omenoita ja porkkanoia olen kyllä syönyt ohjeista poiketen aina parikin  kutakin päivässä - riippuen vähän siitä, kuinka paljon töllön edessä viihdyn illalla. Riedä sitten  miten vaikuttaa lopputulokseen - ei niistä kaloreita tule, hiilareita kyllä jonnin verran. Mutta  kun en iltaruoalla syö sitä pastaa, riisiä tai perunaa ohjeiden mukaan niin saattaa olla, että iltamussutukseni kompensoivat puuttuvia ainesosia..

Mitään makeaan viittaavaakaan en ole suuhuni laittanut - sokerikoukku on nyt ohitettu kunnolla. Välillä on vilahtanut suklaa mielessä, mutta ei mitenkään häiritsevästi - jouluna tuli ahmittua sitäkin ihan tarpeeksi..

Sunnuntain sanomisia.. eli ei oikeastaan mitään..

Käväistiin aamutuimaan siivoskelemassa yksi paikka ja sitten kaupassa.. meillä kun sunnuntait ovat samanarvoisia muiden päivien kanssa. Ainoa poikkeus arkipäiviin onkin se ihana rauha niin liikenteessä kuin kaupoissakin aamuisin.. ihmiset nukkuvat pitkään ja hartaasti ja sehän sopii meikäläiselle enemmän kuin nyrkki silmään. Meinaan minä inhoa shoppailua sun muuta paikoissa, joissa on valtavsati ihmisiä - ahdistaa..
Otetaan nyt vaikka Itis - aikoinaan asuinkin kulmilla vuositolkulla, mutta nyt ei ole siellä tullut käytyä kuin kerran ja se kerta vaikutti niin, ettei toiste tee mieli. Oli treffit vanhan kamun kanssa Itiksen kaffilassa ja menin vanhan puolen läpi ihan uteliaisuudestakin kun en vuosiin ollut käynyt. Ja se se vasta ahdistikin. Oli kuin olisi ollut turkkilaisessa basaarissa ja ei siinäkään mitään, mutta ihmiset kulkivat leveästi, eivät ottaneet kanssakulkijoita huomioon lainkaan vaan mennä möhelsivät kovaäänisesti kiljuen pitkin käytävää ja jos et väistänyt seinän viereen jäit kyllä taatusi alle. Puhumattakaan liikkeistä - joko oli euron liikkeitä tai sitten  hedelmälaareja käytävät täynnä.. yhtään ns. kunnon liikettä ei enää ollut tai ne/se viimeinenkin piti muuttomyyntiä.
Yksi ystävä asuu Kontulassa ja kertoi, että ostarin viimeinen kotimainen yrittäjä otti ja häippäsi tässä kun ei voinut liikettään ( joku kultasepän liike tai vastaava) pitää  paikallisten  ihmisten ja heidän lastensa käyttäytymisen vuoksi. Lisäksi terveysasemalla ei ole ensimmäistäkään syntyperäläistä suomalaista lääkäriä.. ei sillä, kyllä kai nyt Valvira tänä päivänä huolehtii siitä, että sitä ammattitaitoa on ja tutkinnot oikeita, mutta suomenkieli on kuitenkin niin hienoa, moninaista ja laajaulotteista kaikkine vivahteineen, ettei sen opettelu täydellisesti ole muunkielisille helppoa eli ts. se on mahdotonta oppia ymmärtämään kaikkea ja kaikkia sanoja ja sanontoja. Mikä tuottanee vaikeuksia vanhemlla porukalla saada se lääkäri ymmärtämään vaivoja.. muistan itse kun menin terkkarin vuosia vuosia sitten kun oli virtsaputkentulehdus niin lääkäri ensimmäiseksi sanoin minulla olevan pissitauti.. no senhän tiesinkin .. mutta sitten tuli sellaista tekstiä, että sain käsityksen minulla olevan syövän.. siinä sitten jankattiin.. minä ' siis onko minulla syöpä?' ja lääkäri ' sinulla syöpä?'  .. loppujen lopusi tilanne päättyi siihen, että pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, ettei sitä syöpää sitten ollut..huoh..minä kun en kuullut kysymysmerkkiä lekurin lauseen perässä ja äänenpaino oli tietenkin ihan eri sanoissa ja virkkeen kohdissa kuin suomenkielessä on totuttu..

Ja sitten ruokiin.. hevospaistilla mentiin tänäänkin päivällä - iltaruokana on kanaasuikaletta kuten eilenkin. Perunoita, pastaa, riisiä ei lautasilla enää näy - yksi syy on tietenkin se, ettei ukkokulta saa perunoita syödä - pastaa kyllä kunhan on vehnästä tehty - mutta senkin laittaminen on jäänyt vähiin. Leipää en syö nyt lainkaan - aamupuuro ajaa sen asian. Puuro on poikaa sanottiin ennen ja onhan se. Minä pidän kaurapuurosta ihan oikeasti, nams.

Huomisen ruoka on vielä auki ja saas nähdä mitä ukkokulta keksii, koska saa issekseen mennä kaupoille huomenna. Autoonsa pitää laittaa joku osa koska vilkku ei toimi ja koska se tapahtuu aamulla niin käykööt kaupassa samalla. Minä taidan siivoskella kotona sen aikaa.

Kaloreita en laskenut vaan aloitan sen homman huomenna ettei luisu käsistä nuo määrät, mutta uskoakseni pelkästään jo sokerin ja leivän poisjättäminen, runsaan salaatin ja kasvisten syönti, ja muutenkin säännöllinen ruokarytmi on kyllä aiheuttanut sen, että ainakin kilo on nyt poissa - pömpötys mahasta on jo laskenut eli jotain on tapahtunut ja joulukuun syöpöttelyt sulaa pikkuhiljaa pois. Toivottavasti ei tule vähään aikaa mitään ikävää yllättävää tapahtumaan - näköjään on vaikeaa käsitellä noita asioita ja sitten tulee ahdettua ikävään kaikennäköistä suuhunsa..

Kyllä minä veljeä ajattelen koko ajan kuitenkin - toisaalta olen kuoleman hyväksynyt ja toisaalta sitten en.. en oikein pysty mieltämään sitä tosiasiaa, ettei veljeä enää ole..


Sellaiset aatokset tänään - tässä vielä kuva eilisestä ruoasta... suosittelen kyllä kokeilemaan hevosta - on erittäin vähärasvaista lihaa ja usein huomattavasti halvempaakin kuin nauta. Ja maistuu hyvälle.

Kiukutteluja ja hernesoppaa...

No - eilentein tuorehernekeittoa ja lisäsin siihen paketillisen chorizonakkeja - olihan tuo syötävää kyllä, mutta.. no - kaloreista en tiedä mitään kun en niitä alkanut laskemaan sen kummemmin.. muutenkin tässä on pari päivää nälkä vaivannut vaikka ihan tuota hernaria lukuunottamatta olen syönyt ' sallittuja ' - lukuunottamatta sitä päivittäistä omenaa ja nyt on mennyt pari pienehköä päärynääkin päivässä.. hedelmää kaipaa kovasti aina väliin.. mutta siis mitään övereitä ei ole tullut vaan kaloreita tulee vähemmän kuin kuluttaa.. luulisin - tai ainakin ihan rajoilla..
Eiköhän tuo johtune siitä asunnon tyhjäämisestä - sen verran rankkaa touhua se oli - kinttukin huusi hoosiannaa koko päivän - jouduin jalkapöydän teippaamaan pahimmaksi ajaksi että liikkumaan pääsi kiljumatta kivusta.. paranihan tuo sitten päivän levon jälkeen.

Ukkokulta taas on kipeän oloinen - nuo hommat aiheuttavat järjestään sen, että tulee joko flunssa tms.. ja aiheuttaa myös turhia ärhentelyjä kun vointi on huono.

Eilen pillastuin kaupassa tosissaan.. meikäläisen lukulasit hajosivat ja kotona oli vain liian mietoja laseja olemassa - eli en oikein tahtonut nähdä präntättyä tekstiä. Kaupassa sitten telineestä otin sopivat lasit ja ukkokulta alkoi hinnasta marmattamaan - niitä kun saisi kolme kertaa halvemmalla jostain muualta.. ja minulta keitti yli. Ilmolitin tiukan kovaäänisesti, että lasit lähtevät nyt mukaan kun niitä tarvitsen ja että me emme ole nyt muualla vaan justiinsa tässä kaupassa..

Ja jälkeenpäin murmuttelin sitten issekseni, etten taida olla edes 15:- lasien arvoinen - kolmen euron kyllä.. itse asiassa suututtaa vieläkin. Kyllä pihi saa olla ja syyllistyn siihen itsekin ainakin vaatteiden suhteen ( eli en osta sitä mitä haluan vaan tyydyn halpiskamaan), mutta ei nyt sentään överiksi sen pihiydenkään pidä mennä.

Eilen siis hernaria - tänään viikonloppuna syömme hevospaistia, piparjuurta ja pussista punaviinisoossia. Lisukkeina salaattia ja uuniporkkanoita. Enkä laske kaloreita tästäkään.. jos sitten maanantaina alkaisi kaloritaulukkoja taas täyttelemään, vaikkakin alkaahan tuo olla aika hyppysissä.

Ilmeiseati velikin on jo tuhkattu.. se ns. hautajainen pidettäneen sitten tuhkien laskun yhteydessä joskun keväämmällä

Ensi viikolla aion tehdä itselleni jotain todella poikkeuksellista. Edesmenneen ystäväni kanssa  piti tehdä vaan jäi tekemäti ja sitten ystävä kuoli ettei enää ehtinyt.. nyt lunastan lupaukseni ja teen tuon erittäin poikkeuksellisen asian. Siitä sitten rapsaa ensi viikonloppuna ellei aikaisemmin.

Ja kyllähän tuo kevätfiilinki alkaa jälleen nostella päätään.. mietin jo istutuksia mökille ja kaikkea mitä siellä pitäisi tehdä. Tosin ennen sitä todennäköisesti joudun viikon muksuvahtikuurille, kun viime vuonna lupasi pojalle ja vaimolleen kustantaa  viikon etelänmatkan..heillä oli ( tai pojalla oikeammin) todellinen kriisi silloin ja puhumalla järkeä sain pojan sitten tokeentumaan.. ja tuolla matkalahjukselle, jonka syy on yksinkertaisesti antaa kolme pienen lapsen vanhemmille sitä omaa rentouttavaa aikaa uusien kokemuksien ja auringon avulla.


Eli kai sitä aika pähee mummo on..vai?

..ja lihakset naukuvat..

ei - ei kuntosalia vaan asunnon tyhjentäminen toimeksiantona..kyllähän siinä sai kantaa, purkaa, vääntää, kääntää, kävellä jne jne, mutta hoituihan tuo. Meikäkäinen vanha mummo purkaa kolmiosaisen kirjahyllyn muutamassa minuutissa - nostelee hyllyosat pois ja raahaa kaappiosat eteenpäin lastausalueelle.. ja hauikset kasvavat ja kaloreita kuluu..ja saa tietty kuluakin.

Eilen kävimme cittarissa euron päivillä ja pari kassillista lähti mukaan kasviksia, munia, hedelmiä, koiralle ruokaa jne jne - eikä maksanut paljoa, Pienestä sitä osaa olla iloinen. Ainoa tärkeä jäi sitten ostamati eli maitorahkat ja niinpä eilen illalla kärvistelin nälästä ja huitaisi naamaan sämpylän juustolla ja myöhemmin sitten vielä kauraryynejä höystettynä lusikallisella sokeria ja tarpeellisella määrällä laktoositonta rasvatonta maitoa. Kaloreita en laskenut - ei varmaan kuitenkaan lihomaan päässyt,. Tänään lähti sitten rahkat mukaan.. jossain vaiheessahan siirryn taas jogurttivälipaloihin kunhan saan joulusurupöhötykset vähenemään.


ja ei - en edelleenkään ole käynyt puntarilla.

Mitäpä tässä sen kummempia

Roimausta tänään ja veljenpojan auttamista.. on hieman hukassa velipojan talon sun muun kanssa kun velipoika ei ollutkaan hoitanut asioitaan mallilleen. Itsellä nyt onneksi jo kokemusta noista asioista ..

Eipä muuten mitään poikkeavaa - ruokavalio pitää.. tosin tänään ostin itselleni kylmäsavulohta kun kana alkoi kyllästyttämään..

Oliskos pikkuisen hoikempi olo?  Mieli tekisi mennä puntarille, vaan enpä nyt menekään.. haluan nähdä sen 71-jotain siinä lukemassa kun seuraavan kerran vaa'alle astun - silloin olen siinä johon pääsin viime vuoden puolella. Nyt lukema voi olla useita useita kiloja enemmän enkä halua tietää kuinka paljon enemmän.. johan siinä aivot alkaa tilttaamaan urakalla kun on ensiksi tehnyt valtavan työn ja se  olisi kuukaudessa mennyt päin peffaa..  Ei sillä - ei tämä nyt niin ikävältä urakalta tunnu - ihan hyvin menee tämä ruokavalio eikä isompia mielitekoja ole - tuli varmaan puputettua ihan liikaa kaikkea tässä joulukuussa.

Jälleen huomasin tänään sen, ettei portaitten edestakaisin juoksu tee mulle mitään kummallista - henki kulkee  ja jalat kestää - eli ainakin happi liikkuu hyvin ja kuntokin on ihan ok.. ainakin tämän ikäiselle. Ei edes väsytä.. tavaroitten kanto tekee tiukkaa kyllä käsiin, mutta muuten..

Laktoosi-intoleranssi on siirtynyt pahemmaksi.. ostin tavallista rahkaa ja avot kun pierettää tosi  paljon ja pahanlemuisesti ja vatsa ripaskalla..

tänään ostin sitten laktoositonta.

Vaikka pyhä niin töihin töihin...

tosin vain pariksi tunniksi - lopputyö odottelee täällä kotona. Kirjallisia töitä, joita inhoan vaan jotka on tehtävä.. ja silittämistä olisi, imuroitavaa jne jne .. ei ne hommat lopu koskaan - ei edes tekemällä.

Dieetti on ihan hyvällä mallilla - en oikeastaan edes tajua olevani dieetillä.. en kaipaa leipää, en makkaraa, en karkkia - syön sen mikä on ruokavalioon merkitty ja se riittää hyvin.. kaloreitahan tässä tullee keskimääräisesti noin 1200kcal/päivä - joskus himpan enemmän toisinaan sitten vähemmän.. esimerkiksi eilen illalla en jaksanut alkaa kokkailemaan vaan tempaisin huiviin ukkokullalta jääneen puolikkaan kana gordon bleu - pihvin salaatin kanssa.. siis puolikkaan, koska ukkokulta oli jo syönyt yhden kokonaisen ja sen puolikkaan sitten vielä leivän päällä.. riitti hyvin.


Polttelu on jatkunut ja todennäköisesti jatkuu keskiviikkoon asti, jolloin saamme päätökseen ylimääräisen tempauksen, joka stressasi ja stressaa.. tosin tupakkaa menee todella vähän - iltapäivästö savuttelu on loppu ja alkaa sitten seuraavana aamupäivänä

Olo on jo vähän kevyempi mutta kuten vannoin ja vakuutin en käy vaa'assa ennen kuin maaliskuussa..

Minulla on ystävä vuosikymmenten takaa - tosin se yhteydenpito oli pitkällä vuosien mittaisella tauolla tuossa ja alkoi uudelleen jotain sanoisinko muutamia vuosia sitten. Ystävä tai ehkä oikeammin nykyisin   kai tuttava on toistakymmentä vuotta nuorempi kuin minä - on erittäin varakkaasta perheestä lähtöisin eli saanut elämässään kaikki kultalautasella ja saa edelleen. Tosin on nyt reilusti yli satakiloinen ja alkoholisoitunut pahasti - on ollut sairiksella varmaan toista vuotta jo ja on siirretty pois toimipisteeltään koska työpanoksensa ei ole ollut riittävä.. en usko, että menee enää koskaan töihin.. odottelee iäkkäiden vanhempiensa kuolemaa perinnön toivossa ja sitä perintöä on kyllä tulossa ihan roppakaupalla. Asuu ilmaiseksi vanhempiensa omistamassa talossa hienostoalueella - vaan päästänyt talon sellaiseen kuntoon, että purkutuomiohan sitä varmasti odottaa..ulosottoon menee laskuja ( mitä laskuja - vanhemmat maksavat öljyt, autovakuutukset, sähköt, bensat..)..en tiedä pitäisikö sääliä vai ei.. jotenkin sitä suututtaa kun nuorehko ihminen päästää elämänsä tuohon malliin  miehen vuoksi.. mies, jonka kanssa ei myönnä seurustelevansa on ihan samanmoinen alkoholisti..

Kiukuttaa vaikka asian ei pitäisi meikäläistä liikuttaa..

... ja lankeemus..

Ei toki ruoan suhteen ja tupakan.. eilen sitten tuli yllättävä soitto ja piti samantein lähteä liikenteeseen ja kun en näköjään yhtään ylimääräistä stressiä nyt kestä niin kaupasta lähti mukaan tupakka-aski..molemmat me siitä polttelimme sitten  aina väliin.. tämä stressi jatkunee nyt ensi viikon puoliväliin asti, joten.... tekosyykö? voipi olla vaan totuus on se, että savuset silloin tällöin kyllä rauhoittavat mieltä - ainakin kun on niihin totutellut vuosikymmenet. En nyt tästä ota paineita kuitenkaan.. nämä nykyiset riittävät kyllä.,

Ruokailut ovat menneet ihan käsikirjoitusten mukaisesti - eilen tuli kaloreita kutakuinkin 1200 kcal eli pyörin alta 1500kcal/pvä. Kyllä sillä paino putoaa sen verta mitä pudotettavaa nyt on - sitäkään en nyt tiedä    kun en ole vaa'assa käynyt.. enkä käy toistaiseksi.


Velipojan kuolinpäivä on nyt sitten ilmoitettu ruumiinavauksen myötä väestörekisteriin ja tuhkauslupa saatu. Syytä ei kyllä ole ilmoitettu vieläkään vaikka onhan se varmasti jo tiedossa - eihän hautauslupaa muuten saa tällaisessa tapauksessa.

Minulla alkoi jalka vaivaamaan taas kerran ja nyt sitten vihdoin myönnän, että kihtiähän se on.. aktivoitui taatusti joulun mässäilyistä.. Lääkärihän sitä epäili jo pari vuotta sitten - nyt kipu on aivan siinä klassisessa isovarpaan tyvessä - aikaisemminhan se oli nilkassa.. ihan on siedettävää kipua eli ei niitä uraattikiteitä nivelessä mahdottomia määriä ole - mutta pistää ontumaan kuitenkin. Syön kuitenkin ihan kihtiystävällisesti nyt, joten odottelen toiveikkaana varpaan paranemista.. Jouluna tuli syötyä myös mätiä jonkunverran eli siinä yksi pahimmista.. tosin ei kilokaupalla kuitenkaan vaan silloin, kun pojalla käytiin aattona..

Ruoka on sitä samaa -- aamupuuro raejuustolla ja sokerittomalla mehukeitolla, lounaaksi kanaa, kasviksia ja salaattia, välipaloiksi rahkaa, iltaruoka sama kuin lounaalla.. lisänä omena ja kuten eilen pari porkkanaa.. ei ole nälkä vaivannut..