Lunta on himpan verran ja pikkupakkastakin - eli onhan se talvi - ja helmikuu on heti huomenna, joka perinteisesti on se kylmin ja lumisin kuukausi..jäänee nähtäväksi. Itse en niin lumesta piittaa - kaupungissa siitä ei ole mitään iloa - haittaa pikemminkin.
Eilen selailin Zone-dieetin kirjaa, jonka pelastin matkaani jostain kuolinpesästä.
Ja tulihan se ahaa-elämys - enhän minä olekaan juttaillut vaan zoneillut - tai Jutan dieetti on suoraan Zone-opuksesta. Eihän tuo nyt haitanne ainakaan meikäläistä - pääasia, että kilot karisee ja on hyvä olla - ja ihan ilman näläntunnetta. Ja ilman sitä tunnetta, että justiinsa on heti nyt saatava kilo suklaata naamariin - tai kilon pussi karkkia..tai vaikka kymmentä leipää metrin korkuisilla päällisillä.
Aamulla siirryin alaspäin uudelle kiloluvulle joten kilosen verran pitäisi vielä pudottaa niin tavoitepaino on siinä..mutta kun tämä menee jo ihan luonnostaan niin pudotkoon nyt mitä putoo. , en pane vastaan..Surukilot on nyt kuitenkin karistettu vaikka suru itsessään ei ole laantunut vaan en oikein vieläkään ymmärrä, että veli on lopullisesti poissa.
Tänään on edessä vielä kovaa hommoo - pari paikkaa kävin siivoamassa ja vielä olisi se kuolinpesän tyhjennys.. huomenna sitten senkin loppusiivous edessä normisiivouksen jälkeen.
Alkoi kovasti tehdä mieli kunnon vanhanaikaista stroganoffia - se onkin viikonlopun ruokana sitten.
keskiviikko 31. tammikuuta 2018
tiistai 30. tammikuuta 2018
Röyh!
Oli hyvää..oliolioli.. eli suunnistimme kauppakeskukseen - kävimme ostoksilla ja sitten rymistelimme nauttimaan kiinaravintelin buffetista..sanotaan nyt, että kävimme brunssilla kun aamiasta ei syöty ja lounasaika kummitteli lähistöllä..eli siihen väliin sitten.
Sushia meni muutamia ja sitten jotain kanaista - friteerattuja härpäkkeitä unohtamatta. eli sitä birdie-namnamia..
Tosin eilisen avocadon syömisen jäljistä jouduin kaupassa käynin jälkeen rynnistämään kauppakeskuksen naistenhuoneeseen - joka kuitenkin oli nykyajallisesti samesex-vessa..pääasia kuitenkin, että oli pytty ja lavuaari. Pitäisihän tähän ikään päässeenä jo muistaa, että sappirakon poistamisen jälkeen meikäläisen suolisto ei rasvaa sitten minkäänlaista siedä..eli läpipasko. Eikä laktoosia..mutta kun avocado on hyvää silloin kun on kypsää - ja kaiketi nyt ihminen jonninverran sitä rasvaakin tarvinnee - näin ainakin toitotetaan joka paikassa. Mutta oma suolistoni on päättänyt vakaasti olla yleistä mielipidettä vastaan vaikka yrittelenkin välillä opettaa sitä tavoille.
Eli vapaapäivä tänään - menee ihan lepäillessä eikä epäillessä sanoisin. Huomenna on pari siivouskeikkaa ja päälle sitten purku, eli myöhäiseksi menee, mutta sittenhän on tehty.
Saatoi taas olla -100gr vaa'assa kun häthätää siinä aamulla kävin.. mutta kun lihasrasitus on ollut tosi kovaa nyt niin lihaksiin on taatusti kerääntynyt nestettä - uskoisin, että ensi viikolla lepoilun jälkeen vaaka näyttää jo sellaisia lukemia, että hymykin voi tulla. Silti se ei vaikuta syömisiini mitenkään - kyllä tämä viisi kertaa päivässä sopii niin hyvin kuitenkin että eiköhän tämä ole ihan loppuiän juttu..
sushia, kaalisalaattia ja hillottua inkivääriä - viimeksi mainittu on ihan herkkua mielestäni
sitten jotain kanajuttua.. ja ihan täyteen tuli niin , ettei enempää jaksanut edes ajattelevansa santsia.
Myöh.. lueskelin jostain blogia jossa olen nyt vuodessa 2012.. eli parin vuoden kirjoitukset olen nyt seurannut - viiden vuoden jäljellä..
Noh, nyt oli juttua koirista ja kuinka ne tietävät hyvin mitä syövät ja milloin syövät ja jopa kuinka paljon syövät.. no tätä viimeistä en allekirjoita ainakaan kultaisista noutajista - olen nähnyt niin valtavan ylipainoisia koiria että ihan pahaa tekee.. mutta omasta koirastani tämän verran kuitenkin.. kyseessä on seniori-ikään päässyt shäfertyttö tai -lady - aivan ihana tapaus kertakaikkiaan. Tullessaan meille oli langanlaiha huonosti pidetty nelikuukautinen ja teimme töitä, että saimme koiran painon nousuun ja muutenkin kuntoon eli syötimme penturuokaa kolmesti päivässä.. ja koira kasvoi ja kukoisti - ja kukoistaa vaikka edelleen haluaa sen ruokansa kolmesti päivässä aina ulkoilujen jälkeen.. ei liho. Syötämme tällä hetkellä erittän arvokasta koiran täysmuonaa ja houkutuksena on mukana aina jotain lisuketta vähäsen.. tästä siirryn jouhevasti nakkeihin ??? meidän koira ei pieraisutkaan nakkien perään - eikä lenkkimakkaran - käänsi kyllääntyneenä aina päänsä pois jos yritti vaikka makupalana antaa.. ei kelvannut. Muuten kyllä oli sen perään mitä itse söimme..kanaa, paistia jne jne.. sitten ostin kerran vanhanajan nakkeja - kalliitahan nuo olivat verrattuna vaikka kevytnakkeihin, mutta ostin kuitenkin. Kun ne kevyt - tai muut halpisnakit nyt vaan olivat aika kamalia - keitossa ja soossissa saattoivat juuri ja juuri mennä, mutta muuten ei.. No nyt alkoivat nakit koiraa kiinnostaa - ai mitä herkkua. Vanhanajan nakit siirtyivät meillä säännölliseen ostoslistaan - ehkä kerran kuussa ne eksyvät koriin.. kyllä koira tietää mikä on syömäkelpoista ja mikä ei..ja ovat muuten hyviä - kyllä se pari euroa lisää kannattaa laittaa kun on syömäkelpoisia ja maukkaita. Eikä me kilokaupalla päivittäin näitä syödä .. aina silloin tällöin.. ja ihan koirankin iloksi..
Sushia meni muutamia ja sitten jotain kanaista - friteerattuja härpäkkeitä unohtamatta. eli sitä birdie-namnamia..
Tosin eilisen avocadon syömisen jäljistä jouduin kaupassa käynin jälkeen rynnistämään kauppakeskuksen naistenhuoneeseen - joka kuitenkin oli nykyajallisesti samesex-vessa..pääasia kuitenkin, että oli pytty ja lavuaari. Pitäisihän tähän ikään päässeenä jo muistaa, että sappirakon poistamisen jälkeen meikäläisen suolisto ei rasvaa sitten minkäänlaista siedä..eli läpipasko. Eikä laktoosia..mutta kun avocado on hyvää silloin kun on kypsää - ja kaiketi nyt ihminen jonninverran sitä rasvaakin tarvinnee - näin ainakin toitotetaan joka paikassa. Mutta oma suolistoni on päättänyt vakaasti olla yleistä mielipidettä vastaan vaikka yrittelenkin välillä opettaa sitä tavoille.
Eli vapaapäivä tänään - menee ihan lepäillessä eikä epäillessä sanoisin. Huomenna on pari siivouskeikkaa ja päälle sitten purku, eli myöhäiseksi menee, mutta sittenhän on tehty.
Saatoi taas olla -100gr vaa'assa kun häthätää siinä aamulla kävin.. mutta kun lihasrasitus on ollut tosi kovaa nyt niin lihaksiin on taatusti kerääntynyt nestettä - uskoisin, että ensi viikolla lepoilun jälkeen vaaka näyttää jo sellaisia lukemia, että hymykin voi tulla. Silti se ei vaikuta syömisiini mitenkään - kyllä tämä viisi kertaa päivässä sopii niin hyvin kuitenkin että eiköhän tämä ole ihan loppuiän juttu..
sitten jotain kanajuttua.. ja ihan täyteen tuli niin , ettei enempää jaksanut edes ajattelevansa santsia.
Myöh.. lueskelin jostain blogia jossa olen nyt vuodessa 2012.. eli parin vuoden kirjoitukset olen nyt seurannut - viiden vuoden jäljellä..
Noh, nyt oli juttua koirista ja kuinka ne tietävät hyvin mitä syövät ja milloin syövät ja jopa kuinka paljon syövät.. no tätä viimeistä en allekirjoita ainakaan kultaisista noutajista - olen nähnyt niin valtavan ylipainoisia koiria että ihan pahaa tekee.. mutta omasta koirastani tämän verran kuitenkin.. kyseessä on seniori-ikään päässyt shäfertyttö tai -lady - aivan ihana tapaus kertakaikkiaan. Tullessaan meille oli langanlaiha huonosti pidetty nelikuukautinen ja teimme töitä, että saimme koiran painon nousuun ja muutenkin kuntoon eli syötimme penturuokaa kolmesti päivässä.. ja koira kasvoi ja kukoisti - ja kukoistaa vaikka edelleen haluaa sen ruokansa kolmesti päivässä aina ulkoilujen jälkeen.. ei liho. Syötämme tällä hetkellä erittän arvokasta koiran täysmuonaa ja houkutuksena on mukana aina jotain lisuketta vähäsen.. tästä siirryn jouhevasti nakkeihin ??? meidän koira ei pieraisutkaan nakkien perään - eikä lenkkimakkaran - käänsi kyllääntyneenä aina päänsä pois jos yritti vaikka makupalana antaa.. ei kelvannut. Muuten kyllä oli sen perään mitä itse söimme..kanaa, paistia jne jne.. sitten ostin kerran vanhanajan nakkeja - kalliitahan nuo olivat verrattuna vaikka kevytnakkeihin, mutta ostin kuitenkin. Kun ne kevyt - tai muut halpisnakit nyt vaan olivat aika kamalia - keitossa ja soossissa saattoivat juuri ja juuri mennä, mutta muuten ei.. No nyt alkoivat nakit koiraa kiinnostaa - ai mitä herkkua. Vanhanajan nakit siirtyivät meillä säännölliseen ostoslistaan - ehkä kerran kuussa ne eksyvät koriin.. kyllä koira tietää mikä on syömäkelpoista ja mikä ei..ja ovat muuten hyviä - kyllä se pari euroa lisää kannattaa laittaa kun on syömäkelpoisia ja maukkaita. Eikä me kilokaupalla päivittäin näitä syödä .. aina silloin tällöin.. ja ihan koirankin iloksi..
maanantai 29. tammikuuta 2018
- 200gr
eikä oikein muuta..
no pressanvaalit oli ja meni ja lopputulos oli juurikin se mitä odotettiin..
Vaikka tuskin se siitä johtui, että Niinistö suosituin oli.. tuttu on parempi kuin tuntematon.. eiköhän se vähän niin ole..
Mutta politikoin nyt sen verran sanomalla, että jos Huhtasaari pysyy politiikassa mukana niin hänestä kyllä suattaapi hyvinkin kehkeytyä tulevaisuudessa jotain merkittävää.. selkeäsanainen ihminen - ja selkeät mielipiteet. Toivottavasti ei pressaksi enää yritä - saisi muualla ja toisessa postissa todella jotain aikaiseksi ..
Tänään ilmeisesti jatkamme pakkaamisia - kun ei purkaminen taida käydä. Kuskimme äiti kuoli perjantaina ja siinä on sen verran nyt puuhaa, ettei varmasti ihan ensimmäiseksi lähde kantamaan rojuja sortille. Kuolema ei ollut yllätys mitenkään - päinvastoin oli tiedossa, että viikonloppuna elämä jossain vaiheessa on ohi, mutta kuitenkin...
Daily Mailissa olikin mielenkiintoinen juttu, mitä kaikkea kropassa tapahtuu kun syö sipsejä, suklaata, muroja jne..
http://www.dailymail.co.uk/health/article-5323117/What-tempting-treats-REALLY-body.html
eli eipä juurikaan kannata ahtaa itseään täyteen sipseillä..eikä suklaalla..
Myöh.
Meneekin se pakkaaminen nyt myöhäiseksi iltapäiväksi kun kuski ilmoitti, että palailee paikalle joskus ennen kuutta..saadaan yksi kuorma pois mieltä vaivaamasta.
Lounaaksi söin vähän tuhdimmin - salaatin ja wokkivihannesten lisäksi avocado ja 50gr kanefilettä - eilen ja toissapäivänä en syönyt ollenkaan iltaruokaa johtuen päiväruoan koosta - se oli niin hyvää että piti syödä mässyttää yli tarpeen.. eilen jätin toisen rahkankin pois.
Illalla syön kyllä taas kanaa kun tuli nyt päivällä paistettua enemmän.
Kovasti odottelen kiinan pakettia - pitäisi tulla laukkusatsi ja eurolla vino pino tilkkuja kauniista kankaista - jos ovat hyviä tilailen lisää - jos alkaisi väsätä jotain mielenkiintoista.
Olen tässä taas lueskellut omaksi motivaattorikseni erinäisiä 'laihdutus'-blogeja ja edelleen ihmettelen kuinka vaikeaa se laihtuminen onkaan. Lihominenhan on äärettömän helppoa - sen todistin juuri itselleni, mutta kyllä painonpudotuskin onnistuu jos ei niin kovasti sitä ajattele vaan katselee mitä suuhunsa lykkää ja lykkää sitten niin usein ettei se kirkuva kaamea nälkä ala liian kovasti muistuttelemaan itsestään. Joku kirjoitti, ettei halua luopua alkoholista ja siksi painonpudotus ei onnistu.. no ei tietenkään onnistu silloin jos ei ole valmis muuttamaan elintapojaan. Viina nyt vaan on viisasten juoma - jos sen kanssa läträä aikansa niin viina pysyy viisaana vaan se käyttäjä tyhmistyy, laiskistuu, lihoo ja loppujenlopuksi sitten kohtalona on poksahtanut maksa ylipainoisessa ruhossa ja todennäköisesti entinen fiksu työntekijä löytää itsensä sossusta kun siellä työpaikallakaan ei ymmärretty että viinaa ei voi jättää.. Varsinkin, jos on tyyppiä, joka kännää issekseen kotona..ei silloin ole ympärillä ketään joka pistäisi stopin..ja jos ei ole stoppia niin mitä väliä..
Että sellasta
no pressanvaalit oli ja meni ja lopputulos oli juurikin se mitä odotettiin..
Vaikka tuskin se siitä johtui, että Niinistö suosituin oli.. tuttu on parempi kuin tuntematon.. eiköhän se vähän niin ole..
Mutta politikoin nyt sen verran sanomalla, että jos Huhtasaari pysyy politiikassa mukana niin hänestä kyllä suattaapi hyvinkin kehkeytyä tulevaisuudessa jotain merkittävää.. selkeäsanainen ihminen - ja selkeät mielipiteet. Toivottavasti ei pressaksi enää yritä - saisi muualla ja toisessa postissa todella jotain aikaiseksi ..
Tänään ilmeisesti jatkamme pakkaamisia - kun ei purkaminen taida käydä. Kuskimme äiti kuoli perjantaina ja siinä on sen verran nyt puuhaa, ettei varmasti ihan ensimmäiseksi lähde kantamaan rojuja sortille. Kuolema ei ollut yllätys mitenkään - päinvastoin oli tiedossa, että viikonloppuna elämä jossain vaiheessa on ohi, mutta kuitenkin...
Daily Mailissa olikin mielenkiintoinen juttu, mitä kaikkea kropassa tapahtuu kun syö sipsejä, suklaata, muroja jne..
http://www.dailymail.co.uk/health/article-5323117/What-tempting-treats-REALLY-body.html
eli eipä juurikaan kannata ahtaa itseään täyteen sipseillä..eikä suklaalla..
Myöh.
Meneekin se pakkaaminen nyt myöhäiseksi iltapäiväksi kun kuski ilmoitti, että palailee paikalle joskus ennen kuutta..saadaan yksi kuorma pois mieltä vaivaamasta.
Lounaaksi söin vähän tuhdimmin - salaatin ja wokkivihannesten lisäksi avocado ja 50gr kanefilettä - eilen ja toissapäivänä en syönyt ollenkaan iltaruokaa johtuen päiväruoan koosta - se oli niin hyvää että piti syödä mässyttää yli tarpeen.. eilen jätin toisen rahkankin pois.
Illalla syön kyllä taas kanaa kun tuli nyt päivällä paistettua enemmän.
Kovasti odottelen kiinan pakettia - pitäisi tulla laukkusatsi ja eurolla vino pino tilkkuja kauniista kankaista - jos ovat hyviä tilailen lisää - jos alkaisi väsätä jotain mielenkiintoista.
Olen tässä taas lueskellut omaksi motivaattorikseni erinäisiä 'laihdutus'-blogeja ja edelleen ihmettelen kuinka vaikeaa se laihtuminen onkaan. Lihominenhan on äärettömän helppoa - sen todistin juuri itselleni, mutta kyllä painonpudotuskin onnistuu jos ei niin kovasti sitä ajattele vaan katselee mitä suuhunsa lykkää ja lykkää sitten niin usein ettei se kirkuva kaamea nälkä ala liian kovasti muistuttelemaan itsestään. Joku kirjoitti, ettei halua luopua alkoholista ja siksi painonpudotus ei onnistu.. no ei tietenkään onnistu silloin jos ei ole valmis muuttamaan elintapojaan. Viina nyt vaan on viisasten juoma - jos sen kanssa läträä aikansa niin viina pysyy viisaana vaan se käyttäjä tyhmistyy, laiskistuu, lihoo ja loppujenlopuksi sitten kohtalona on poksahtanut maksa ylipainoisessa ruhossa ja todennäköisesti entinen fiksu työntekijä löytää itsensä sossusta kun siellä työpaikallakaan ei ymmärretty että viinaa ei voi jättää.. Varsinkin, jos on tyyppiä, joka kännää issekseen kotona..ei silloin ole ympärillä ketään joka pistäisi stopin..ja jos ei ole stoppia niin mitä väliä..
Että sellasta
sunnuntai 28. tammikuuta 2018
Ikävä!
..ja suru. Siinähän ne.
Tässä viimeisten vuosien aikana ovat nuo tunteet tulleet jo tutuiksi - johtunee tietenkin omasta vanhenemisesta, jolloin väkistenkin joutuu oppimaan luopumista niin rakkaista ihmisistä kuin erilaisista asioista. Mutta tiukkaa se tekee oli ikä sitten mikä hyvänsä.
Kun faija kuoli niin se kuolema tuli tavallaan puskista ja tavallaan ei. Olihan faija jo 80 v, joten järkikin sanoi ettei hirveän montaa vuotta enää ole..vaan kuitenkin yllätyksenä tuli - soitto sairaalasta - isäsi on kuollut. Jalat meni silloin alta koska faijan vaimo ei ollut vaivautunut ilmoittamaan, että isä oli sairaalaan joutunut.
No - siitä selvittiin joten kuten - tosin perinnönjako oli vaikeaa - kuten nyt varmaan aina kun on uusia puolisoita kuvioissa mukana,
Mutsin kuolema ei tullut yllättäen ja siihen sai ihan 'rauhassa' varautua - itse asiassa sitä kuolemaa oli toivottukin jo pudemmän aikaa koska mutsi pahasti dementoituneena ei ollut ollut tässä maailmassa pitkään aikaan ja kaikkia vaivojakin oli . Hoivakodissa ilmoittivat, että kyse on enää muutamasta päivästä ja oikeassa olivat. Mutsin kuoltua meidät hälyytettiin paikalle - pitivät suotavana että käytiin ruumis sitten hyvästelemässä.
Ystäväni kuolema olikin sitten paha paikka - samanikäinen nainen kuin itsekin olen - sama huumori jne.Sairasteli kyllä paljon vaan ei niin vakavasti - tai näinhän me luulimme. Sitten löytyi syöpä munuaisessa ja puhuttiin munuaisen poistamisesta.. vaan olihan tuo katala tauti levinnyt jo keuhkoihin, selkärankaan ja kylkiluihimn.. mitään ei tehty taudin edes osittaiseksi selättämiseksi - morfiinia alettiin sitten antamaan kun kuolemaa odottelivat. Ystävä meni parissa kuukaudessa diagnoosin jälkeen eli todella nopeasti - oma mieli ei ehtinyt ollenkaan prosessoida koko tapahtumaa,
Tosin minä TIESIN täsmälleen. koska ystäväni siirtyi ajasta ikuisuuteen. Edellisenä päivänä (olimme mökillä) olin hyvin surullinen ja itkuinenkin koko aamupäivän - sitten yhtäkkiä olo lieveni ja sanoinkin (ja kirjoitin feissariin) että tuli sellainen tunne, että ystäväni lähtee sudenhetkenä sitten. Ja niin siinä sitten kävi heräsin aamuyöllä - katsoin kelloa - taisin siinä nousta ylöskin tupakalle ja menin takaisin nukkumaan - en nyt muista ajattelinko ystäväni kuolleen vai en, mutta kello pysähtyi ja annoin sen olla kaksi vuotta rauhassa näyttämässä sitä aikaa jonka vakaasti uskon olleen ystäväni kuolinaika sudenhetkenä.Nyt viime kesänä sitten käynnistin kellon uudelleem.
Ja veli sitten.. ennen veljen kuolemaa muistelin kaipauksella kaikkia edesmenneitä jopa ihan parikin viikkoa - taisin täälläkin mainita siitä. Veli päivitteli jotain feissariin - ei ollut mitenkään kauhean aktiivinen siinä..laittelin jotain yksityisviestiä sitten enkä ihan niin kauhean yllättynyt ollut kun ei heti vastausta ilmaantunut. Ukkokulta alkoi sitten viikon sisällä puhumaan että olisko nyt jotain vialla kun vihreää pallukkaa ei facessa näkynyt. Otin yhteyden veljenpoikaan ja kysyin isästään ja kun ei ollut hänkään kuullut mitään niin silloin tiesin. Poika meni isänsä talolle ja kehotiin soittamaan poliisit murtautumaan sisälle - poika vaan ei millään uskonut, että jotain olisi tapahtunut. Poliisit kuitenkin soitti sitten usean tunnin jälkeen ja niinhän sitten veli löytyi kuolleena sängystään.. siinä vaiheessa olin sitten jo itsekin siellä paikalla antamassa tietoja ja odottamassa ruumisautoa. Veljellä oli koira joka selvisi hengissä ihme kyllä..vajaa kaksi viikkoa oli joutunut sekin ressu olemaan siellä kuolleen isännän kanssa. Koira on nyt hyvässä hoidossa veljenpojan luona ja jää sinne loppuelämäkseen.
Vielä ei tiedetä mikä tuon kuoleman aiheutti - veli on kyllä jo tuhkana odottamassa keväämmällä pääsyä mereen.
Tämä veljen kuolema on ollut kova pala - se tuli niin totaalisen puskista.. mies, joka eli teveellisesti - ei polttanut, ei kahvitellut, otti konjamiinin silloin tällöin jos sattui olemaan, käveli päivittäin pitkiä lenkkejä koiran kanssa, ei ollut ylipainoinen eikä stressanut vaan harrasteli kaikennäköistä omaksi mielikseen.
Mutta yksin eleli.
Elämä jatkuu kuitenkin. Ja joskus se päättyy - myös omalta kohdaltani. Mutta siihen asti elän täysillä ja yritän painonpudotuksella saada sen aikaan, että pystyn täysillä elämään. Aika simppeliä kuitenkin.
Tässä viimeisten vuosien aikana ovat nuo tunteet tulleet jo tutuiksi - johtunee tietenkin omasta vanhenemisesta, jolloin väkistenkin joutuu oppimaan luopumista niin rakkaista ihmisistä kuin erilaisista asioista. Mutta tiukkaa se tekee oli ikä sitten mikä hyvänsä.
Kun faija kuoli niin se kuolema tuli tavallaan puskista ja tavallaan ei. Olihan faija jo 80 v, joten järkikin sanoi ettei hirveän montaa vuotta enää ole..vaan kuitenkin yllätyksenä tuli - soitto sairaalasta - isäsi on kuollut. Jalat meni silloin alta koska faijan vaimo ei ollut vaivautunut ilmoittamaan, että isä oli sairaalaan joutunut.
No - siitä selvittiin joten kuten - tosin perinnönjako oli vaikeaa - kuten nyt varmaan aina kun on uusia puolisoita kuvioissa mukana,
Mutsin kuolema ei tullut yllättäen ja siihen sai ihan 'rauhassa' varautua - itse asiassa sitä kuolemaa oli toivottukin jo pudemmän aikaa koska mutsi pahasti dementoituneena ei ollut ollut tässä maailmassa pitkään aikaan ja kaikkia vaivojakin oli . Hoivakodissa ilmoittivat, että kyse on enää muutamasta päivästä ja oikeassa olivat. Mutsin kuoltua meidät hälyytettiin paikalle - pitivät suotavana että käytiin ruumis sitten hyvästelemässä.
Ystäväni kuolema olikin sitten paha paikka - samanikäinen nainen kuin itsekin olen - sama huumori jne.Sairasteli kyllä paljon vaan ei niin vakavasti - tai näinhän me luulimme. Sitten löytyi syöpä munuaisessa ja puhuttiin munuaisen poistamisesta.. vaan olihan tuo katala tauti levinnyt jo keuhkoihin, selkärankaan ja kylkiluihimn.. mitään ei tehty taudin edes osittaiseksi selättämiseksi - morfiinia alettiin sitten antamaan kun kuolemaa odottelivat. Ystävä meni parissa kuukaudessa diagnoosin jälkeen eli todella nopeasti - oma mieli ei ehtinyt ollenkaan prosessoida koko tapahtumaa,
Tosin minä TIESIN täsmälleen. koska ystäväni siirtyi ajasta ikuisuuteen. Edellisenä päivänä (olimme mökillä) olin hyvin surullinen ja itkuinenkin koko aamupäivän - sitten yhtäkkiä olo lieveni ja sanoinkin (ja kirjoitin feissariin) että tuli sellainen tunne, että ystäväni lähtee sudenhetkenä sitten. Ja niin siinä sitten kävi heräsin aamuyöllä - katsoin kelloa - taisin siinä nousta ylöskin tupakalle ja menin takaisin nukkumaan - en nyt muista ajattelinko ystäväni kuolleen vai en, mutta kello pysähtyi ja annoin sen olla kaksi vuotta rauhassa näyttämässä sitä aikaa jonka vakaasti uskon olleen ystäväni kuolinaika sudenhetkenä.Nyt viime kesänä sitten käynnistin kellon uudelleem.
Ja veli sitten.. ennen veljen kuolemaa muistelin kaipauksella kaikkia edesmenneitä jopa ihan parikin viikkoa - taisin täälläkin mainita siitä. Veli päivitteli jotain feissariin - ei ollut mitenkään kauhean aktiivinen siinä..laittelin jotain yksityisviestiä sitten enkä ihan niin kauhean yllättynyt ollut kun ei heti vastausta ilmaantunut. Ukkokulta alkoi sitten viikon sisällä puhumaan että olisko nyt jotain vialla kun vihreää pallukkaa ei facessa näkynyt. Otin yhteyden veljenpoikaan ja kysyin isästään ja kun ei ollut hänkään kuullut mitään niin silloin tiesin. Poika meni isänsä talolle ja kehotiin soittamaan poliisit murtautumaan sisälle - poika vaan ei millään uskonut, että jotain olisi tapahtunut. Poliisit kuitenkin soitti sitten usean tunnin jälkeen ja niinhän sitten veli löytyi kuolleena sängystään.. siinä vaiheessa olin sitten jo itsekin siellä paikalla antamassa tietoja ja odottamassa ruumisautoa. Veljellä oli koira joka selvisi hengissä ihme kyllä..vajaa kaksi viikkoa oli joutunut sekin ressu olemaan siellä kuolleen isännän kanssa. Koira on nyt hyvässä hoidossa veljenpojan luona ja jää sinne loppuelämäkseen.
Vielä ei tiedetä mikä tuon kuoleman aiheutti - veli on kyllä jo tuhkana odottamassa keväämmällä pääsyä mereen.
Tämä veljen kuolema on ollut kova pala - se tuli niin totaalisen puskista.. mies, joka eli teveellisesti - ei polttanut, ei kahvitellut, otti konjamiinin silloin tällöin jos sattui olemaan, käveli päivittäin pitkiä lenkkejä koiran kanssa, ei ollut ylipainoinen eikä stressanut vaan harrasteli kaikennäköistä omaksi mielikseen.
Mutta yksin eleli.
Elämä jatkuu kuitenkin. Ja joskus se päättyy - myös omalta kohdaltani. Mutta siihen asti elän täysillä ja yritän painonpudotuksella saada sen aikaan, että pystyn täysillä elämään. Aika simppeliä kuitenkin.
lauantai 27. tammikuuta 2018
- 100gr!!
eilisestä.. ei mikään hurraamisen aihe.. mutta alaspäin nyt kuitenkin. Tuntuu, että tuon parin kilon pudottaminen on työläämpää kuin koskaan.. tai ehkä olotila nyt vaan on sellainen.. eilen siivotessa tyhjennetyä asuntoa alkoi kaamea väsymys tuntua koko kropassa.. en siis kantanut mitään, en juossut portaita - kunhan imuroitsin ja moppasin ja silti tuntui kuin olisin jyrän alle jäänyt. Teki tiukkaa lähteä sitten pois kun joka paikkaa särki ja kolotti oikein kunnolla. Mutta tulihan tuo nyt sitten tehtyä ja valmiiksi vihdoin ja viimein.
Kotona kolotukset vaan jatkuivat ja vaivuin kuin koomaan pariksi tunniksi sänkyyn - vähän helpotti vaan ei paljoa. Illemmalla sitten vielä saunaan lihaksia rentouttamaan.. no, nyt olo on edelleen kivulias - jalkoja särkee, vatsanpohjaa särkee, niskat jumissa ja käsivarretkin on kipeät.. vaan ei toki niin paljon kuin eilen. Tänään on onneksi lepopäivä, vasta huomenna mennään pakkailemaan seuraavaa kohdetta, joka tyhjennetään sitten viikolla jonain päivänä.
Toki olen ollut huomattavasti itselleni suopelias tämän ' dieetin ' aikana - eli en ollenkaan niin tiukkapipoinen kuin viimeksi. En punnitse ruokia vaan lätkäisen menemään sen verran kuin arvioin oikeaksi noin.. lisäksi olen lisännyt omenaa ja porkkanaa välipaloiksi ja eilen illalla söin kokonaisen porkkanasämpylän rosvopaistin kera kohtuu myöhään illalla. Tarkoitus oli, etten aamupuuroa sitten syö jos ja kun menemme kiinalaisen buffetin ääreen, mutta nyt jäi menemäti siitä yksinkertaisesta syystä, että buffetti aukeaa kauppakeskuksessa vasta yhdeltätoista, nyt on lauantai mikä tarkoittaa vellovia ihmismassoja, kirkuvia lapsosia, ahtaita pöytiä jne jne - eli kaikkea mitä kammoan.Jääköön buffettivierailu arkipäivälle.
Kävimme sitten kaupassa ja mukaan lähti kimpale ulkofilettä, bataatti ja muita tykötarpeita eli ukkokulta tekee meille hyvää liharuokaa - parempaa kuin ravintolassa saisi. Ja tietenkin huomattavasti halvemmalla - mutta onhan siinä tuo tekemisen vaiva kuitenkin.
Olen ajatellut, että ensi viikolla jossain vaiheessa vaaka näyttää sitten 73kg ja jos ei niin sitten seuraavalla... jossain vaiheessa kuitenkin. Ei kiirusta kun ei tuota pudotettavaakaan ole paljoa.. tiedä sitten kuinka paljon painoin kolme viikkoa sitten - varmaan surusyömisestä kertyi ainakin viitisen kiloa ellei enemmänkin. Ja joulusyömisistä.. ja ties mistä..
Lisätään tähän vielä kuva tämän päiväisestä ruoasta - oli muuten hyvää. Iltaruokaa enää syö - tuli tankattua ihan riittämiin.. välipalarahkat kyllä vetelen vielä huiviini..
Kotona kolotukset vaan jatkuivat ja vaivuin kuin koomaan pariksi tunniksi sänkyyn - vähän helpotti vaan ei paljoa. Illemmalla sitten vielä saunaan lihaksia rentouttamaan.. no, nyt olo on edelleen kivulias - jalkoja särkee, vatsanpohjaa särkee, niskat jumissa ja käsivarretkin on kipeät.. vaan ei toki niin paljon kuin eilen. Tänään on onneksi lepopäivä, vasta huomenna mennään pakkailemaan seuraavaa kohdetta, joka tyhjennetään sitten viikolla jonain päivänä.
Toki olen ollut huomattavasti itselleni suopelias tämän ' dieetin ' aikana - eli en ollenkaan niin tiukkapipoinen kuin viimeksi. En punnitse ruokia vaan lätkäisen menemään sen verran kuin arvioin oikeaksi noin.. lisäksi olen lisännyt omenaa ja porkkanaa välipaloiksi ja eilen illalla söin kokonaisen porkkanasämpylän rosvopaistin kera kohtuu myöhään illalla. Tarkoitus oli, etten aamupuuroa sitten syö jos ja kun menemme kiinalaisen buffetin ääreen, mutta nyt jäi menemäti siitä yksinkertaisesta syystä, että buffetti aukeaa kauppakeskuksessa vasta yhdeltätoista, nyt on lauantai mikä tarkoittaa vellovia ihmismassoja, kirkuvia lapsosia, ahtaita pöytiä jne jne - eli kaikkea mitä kammoan.Jääköön buffettivierailu arkipäivälle.
Kävimme sitten kaupassa ja mukaan lähti kimpale ulkofilettä, bataatti ja muita tykötarpeita eli ukkokulta tekee meille hyvää liharuokaa - parempaa kuin ravintolassa saisi. Ja tietenkin huomattavasti halvemmalla - mutta onhan siinä tuo tekemisen vaiva kuitenkin.
Olen ajatellut, että ensi viikolla jossain vaiheessa vaaka näyttää sitten 73kg ja jos ei niin sitten seuraavalla... jossain vaiheessa kuitenkin. Ei kiirusta kun ei tuota pudotettavaakaan ole paljoa.. tiedä sitten kuinka paljon painoin kolme viikkoa sitten - varmaan surusyömisestä kertyi ainakin viitisen kiloa ellei enemmänkin. Ja joulusyömisistä.. ja ties mistä..
Lisätään tähän vielä kuva tämän päiväisestä ruoasta - oli muuten hyvää. Iltaruokaa enää syö - tuli tankattua ihan riittämiin.. välipalarahkat kyllä vetelen vielä huiviini..
perjantai 26. tammikuuta 2018
jeps..kyllä se on 74kg mistä lähtee
.. onneksi ei kuitenkaan enempää eli pari kolme kiloa kyllä lähtee kuukauden aikana kevyesti - tavoitepainohan on aina ollut se 72kg - tosin jos menee ali niin en pane vastaan. Eli helppoa tuo painonNOUSU on - jos vetelet suklaata, karkkia, kakkuja jne niin kyllä ne kertyvät kroppaan hyvinkin nopeasti - pois saaminen on sitten pidempiaikainen juttu.
Nythän en tiedä sitä aloituspainoa vuodenvaihteessa - epäilenpä, että vaaka olisi näyttänyt 76kg ellei enempääkin.. olotilahan oli sellainen, etten edes halunnut tietää kuinka paljon kiloja oli tullut lisää..mutta viitisen kiloa taatusti ellei enemmänkin.. mutta se siitä - nyt lähden pudottamaan alkuun kahta kiloa ja sitten vielä yhtä kiloa että olen samassa lukemassa kuin lokakuun lopulla - katsele sitten pudotanko edelleen.. vai yritänkö vain jatkossa pitää saavutetun painon.
Joka tapauksessa tulevaisuuden suunnitelma on pitää paino alta 75kg tuli mitä tuli.
Työelämässä tai elämässä muutenkaan ei ole mitään uutta .. samaa rataa mennään. Sopii kyllä - ei tässä enää liikoja yllätyksiä tai elämänmuutoksia kaivata.
No - huomenna mennään kyllä nauttimaan kiinalaisen buffetin antimista.. ei tämä nyt NIIN tarkkaa ole että kaikesta mukavasta ja hyvästä pitäisi kieltäytyä - en minä ala itseäni surusta rankaisemaan - tai juhlapäivien vietosta .. tai..
Aamupuuro kutsuu nyt.. ja sitten koira ulos ja sen jälkeen duuniin.. näin se vaan menee..
Nythän en tiedä sitä aloituspainoa vuodenvaihteessa - epäilenpä, että vaaka olisi näyttänyt 76kg ellei enempääkin.. olotilahan oli sellainen, etten edes halunnut tietää kuinka paljon kiloja oli tullut lisää..mutta viitisen kiloa taatusti ellei enemmänkin.. mutta se siitä - nyt lähden pudottamaan alkuun kahta kiloa ja sitten vielä yhtä kiloa että olen samassa lukemassa kuin lokakuun lopulla - katsele sitten pudotanko edelleen.. vai yritänkö vain jatkossa pitää saavutetun painon.
Joka tapauksessa tulevaisuuden suunnitelma on pitää paino alta 75kg tuli mitä tuli.
Työelämässä tai elämässä muutenkaan ei ole mitään uutta .. samaa rataa mennään. Sopii kyllä - ei tässä enää liikoja yllätyksiä tai elämänmuutoksia kaivata.
No - huomenna mennään kyllä nauttimaan kiinalaisen buffetin antimista.. ei tämä nyt NIIN tarkkaa ole että kaikesta mukavasta ja hyvästä pitäisi kieltäytyä - en minä ala itseäni surusta rankaisemaan - tai juhlapäivien vietosta .. tai..
Aamupuuro kutsuu nyt.. ja sitten koira ulos ja sen jälkeen duuniin.. näin se vaan menee..
torstai 25. tammikuuta 2018
Ota nyt tästä sitten selvää!
Okei - kävin vaa'alla..useaan kertaan..aluksi näytti 72kg - en uskonut, sillä olo on painavampi.. huomattavasti painavampi.. pompin sitten edestakaisin puntarilla kunnes sain sennäyttämään 74kg ja päätin, että siitä lähdetään, sillä onhan tässä jo kohta kolme viikkoa syöty kaavan mukaan eli onhan tässä pari kiloa varmaan tipahtanut.. Tämä siksi, että tosiaan silloin joulukuussa tuli syötyä niin paljon suklaata, karkkia, kinkkua jne jne jne että taatusti läskiä tuli roppakaupalla..
Taidanpa puntarida itseni nyt joka aamu että tiedän OIKEASTI mikä painaa ja kuinka paljon.. pitäisihän olla tietty ihan tyytyväinen tulokseen vaan kun ei mieli tätä oikein sulata sillä olotila on mikä on..
Taidanpa puntarida itseni nyt joka aamu että tiedän OIKEASTI mikä painaa ja kuinka paljon.. pitäisihän olla tietty ihan tyytyväinen tulokseen vaan kun ei mieli tätä oikein sulata sillä olotila on mikä on..
maanantai 22. tammikuuta 2018
Kova päivä ja kovempia tulossa.. nyt kunto nousee ja paino laskee.. kai
Kyllähän se on niin, että kolmannesta kerroksesta kaikkien mahdollisten kamojen raahaminen alas pitkin portaita on kovaa hommaa.. kun on sohvaa, sänkyä, pöytää , tuolia, nojatuolia ja kaikki muut pikutilpehöörit ja vaatteet sitten myös..
mutta tulihan tuo aika vauhdikkaasti tehtyä kuitenki - tunnissa..
Ja jalat lauloivat vähän aikaa hoosiannaa, mutta tokenivat kyllä nopeasti - olin viisaana teipannut toisen jalkani eli sen, joka väliin kiukuttelee oikein kunnolla - nyt ei.
Nälkä oli päivällä tietenkin sitten kova ja taisin huitaista ihan tupla-annoksen kanaa - nyt illalla sitten normaali-annos.Huomenna edessä samanmoinen keikaus ellei peräti pahempi - tänään oli yksiö - huomenna viisi huonetta tosin vain yksien rappujen päässä..ei tarvitse kuntosalia tämä mummo!
Edelleen muuten olen pysynyt syömisten kanssa ruodussa eli ei makeaa, ei alkoholia, ei leipää eikä muutakaan nopeata hiilihydraattia paitsi omenat ja aamupuuro. Tämä menee näköjään ihan vanhasta muistista eikä tuota minkäänlaista tuskaa eikä isoja inhimoja suklaaseen tai karkkiin.. punaviiniä kyllä tekee mieli jonninverran.. ehkä viikonloppuna. Nytkin sunnuntaina tuli siivouskeikaus puskista - kävin sen tekemässä eilen illalla.
Odotanko eläkeikää? No tottamooses - ei siihen ole kuin puolitoista vuotta.. sitten koittaa vapaus.. joko jatketaan hommia jos kunto vain sen sallii tai sitten aletaan oloneuvokseksi ja tehdään käsitöitä ja olla möllötellään vaan. Tuolla onkin kaamea määrä kankaita, lankoja ja muuta tilpehööriä joita olen säästellyt nimenomaan eläkepäiviä varten.
Tietenkin veljen äkillisen ja yllättävän kuoleman jälkeen tulee välillä mieleen kaikennäköistä, mutta ei sitä voi elää pelossa vaan pitänee mennä päivä kerrallaan. Vieläkään ei ole tietoa mihin veli sitten kuoli, mutta kaiketi se selviää tässä kevään aikan.
Jos siltä tuntuu niin saatan aamusella käydä vaa'alla..tosin tietenkin tuo kaamea rehkiminen kerää nesteitä kroppaan, mutta kuitenkin.. en lupaa mitään - riippuu aamun fiiliksistä.
Sellaista..
Aamupuuro raejuustolla ja mehukeitolla - päivällä kanaa iso kasa (en punninnut, mutta paljon sitä oli) salaattia ja wokkivihanneksia, omena, laktoositon maitorahka välipalaksi, illalla sama kuin päivällä tosin vähemmällä kanalla, taas omena ja vielä olisi tuo maitorahka illemmalla syötävä. Eli olen pikkuisen lisännyt ( omenat!!) tuohon syömiseen, mutta eiköhän noillakin jotain tapahtune.Tosin kana alkaa tulla korvista ulos eli huomenna täytynee ostaa jotain kalaa..
mutta tulihan tuo aika vauhdikkaasti tehtyä kuitenki - tunnissa..
Ja jalat lauloivat vähän aikaa hoosiannaa, mutta tokenivat kyllä nopeasti - olin viisaana teipannut toisen jalkani eli sen, joka väliin kiukuttelee oikein kunnolla - nyt ei.
Nälkä oli päivällä tietenkin sitten kova ja taisin huitaista ihan tupla-annoksen kanaa - nyt illalla sitten normaali-annos.Huomenna edessä samanmoinen keikaus ellei peräti pahempi - tänään oli yksiö - huomenna viisi huonetta tosin vain yksien rappujen päässä..ei tarvitse kuntosalia tämä mummo!
Edelleen muuten olen pysynyt syömisten kanssa ruodussa eli ei makeaa, ei alkoholia, ei leipää eikä muutakaan nopeata hiilihydraattia paitsi omenat ja aamupuuro. Tämä menee näköjään ihan vanhasta muistista eikä tuota minkäänlaista tuskaa eikä isoja inhimoja suklaaseen tai karkkiin.. punaviiniä kyllä tekee mieli jonninverran.. ehkä viikonloppuna. Nytkin sunnuntaina tuli siivouskeikaus puskista - kävin sen tekemässä eilen illalla.
Odotanko eläkeikää? No tottamooses - ei siihen ole kuin puolitoista vuotta.. sitten koittaa vapaus.. joko jatketaan hommia jos kunto vain sen sallii tai sitten aletaan oloneuvokseksi ja tehdään käsitöitä ja olla möllötellään vaan. Tuolla onkin kaamea määrä kankaita, lankoja ja muuta tilpehööriä joita olen säästellyt nimenomaan eläkepäiviä varten.
Tietenkin veljen äkillisen ja yllättävän kuoleman jälkeen tulee välillä mieleen kaikennäköistä, mutta ei sitä voi elää pelossa vaan pitänee mennä päivä kerrallaan. Vieläkään ei ole tietoa mihin veli sitten kuoli, mutta kaiketi se selviää tässä kevään aikan.
Jos siltä tuntuu niin saatan aamusella käydä vaa'alla..tosin tietenkin tuo kaamea rehkiminen kerää nesteitä kroppaan, mutta kuitenkin.. en lupaa mitään - riippuu aamun fiiliksistä.
Sellaista..
Aamupuuro raejuustolla ja mehukeitolla - päivällä kanaa iso kasa (en punninnut, mutta paljon sitä oli) salaattia ja wokkivihanneksia, omena, laktoositon maitorahka välipalaksi, illalla sama kuin päivällä tosin vähemmällä kanalla, taas omena ja vielä olisi tuo maitorahka illemmalla syötävä. Eli olen pikkuisen lisännyt ( omenat!!) tuohon syömiseen, mutta eiköhän noillakin jotain tapahtune.Tosin kana alkaa tulla korvista ulos eli huomenna täytynee ostaa jotain kalaa..
lauantai 20. tammikuuta 2018
huhuu..onko siellä ketään
Eli se lunastettava lupaus on nyt lunastettu ja uteliaisuus tyydytetty.. minä raahasin ukkokultani sellaiseen meediotilaisuuteen - aikoinani ystävälleni lupasin mennä hänen kanssaan vastaavaan, mutta kuolo ehti korjata ystäväni.. ja myönnän ihan suoraan, että uteliaisuus ko. tilaisuuksia kohtaan voitti.
Toisekseen ihan rehellisesti sanottuna toivoin sisimmässäni jotain, joka todistaisi uskomukseni kuoleman lopullisuudesta vääräksi - jos meinaan vaikka ystäväni /äitini/isäni/veljeni/ mummot/papat jotain ilmoittaisivat..
No sellaista ei tullut eikä taatusti tulekaan. Kerronpa vähän tuosta tilaisuudesta. Se järjestettiin pienessä tilassa - tuoleja oli varattu kymmenkunta ja ovimaksu oli kympin/hlö. Meitä kokoontui sinne yhdeksän henkilöä, joista neljä oli ensimmäistä kertaa.. Meedioita oli kaksi ja he ilmoittivat, että kumpikin vuorollaan ottaa henkimaailmaan yhteyttä puolen tunnin ajan. Ilmoittivat vielä, että meditoidessaan ennen tilaisuuden alkua oli tila pullollaan henkimaailman ihmisiä..
Ensimmäinen meedio sitten keskittyi ja alkoi ' kalastelemaan' ( nyt muutun jo skeptiseksi).. oli pitkää miestä jolla puku ja joka oli jossain konttorissa tehnyt elämäntyönsä -- ' osuuko kellekään?.. no ei osunut. Sitten kalasteltiin lisää..
Vuoro vaihtui ja toinen meedio sitten yritti yliopiston opettajaa, sitten lihavaa lapsirakasta mummoa maalta.. ei iskenyt. Seuraava sitten yritti laihaa mummoa ja muistaakseni jotain vanhusta, joka oli menehtynyt sairaalassa johonkin. No siihen sitten joku sanoi, että ehkä.. saattaisi.. ja kyseessä oli hoitosuhde.. no hoitaja häippäisi sitten tämän hengen kohtaamisen jälkeen ( tiedä vaikka olisi nauranut )
Minä aloin kyllästymään kun kalastelu ei johtanut mihinkään - ukko melkein kuorsasi tympääntyneenä. Päätin lähteä itseäni viihdyttämään ja laikkiin mukaan - sitten tuli kuvaus, joka tietenkin olisi jossain määrin sopinut isääni ja ilmottauduin.. mutta kun ehkä jokin minussa sitten häiritsi niin meedio joutuikin lopettamaan kesken.. taisin olla liian kaikkea - minua on hyvin vaikeaa kategorioida mihinkään , mikä on mielestäni ihan hyvä juttu - päältäpäin ei näy eikä puhetyylistä tunnista.. Meediot sitten ihmettelivät, kun ei oikein mikään kenenkään kanssa natsannut.. huono näytelmä mielestäni - tiedä sitten uskoivatko nämä meedionaiset kykyihinsa ihan oikeasti vai eivät.
Ukkokulta oli tympääntynyt ja sanoi, että mielestään tuo touhu oli jo rikollista. Siinä olen eri mieltä.
Jos joku meedio saa höpinöillään jonkun henkilön elämän raiteilleen - antaa vastauksia ja suunnan, niin hyvähän se on.. samaa tekevät papit, psykiatrit jne.. Kuvitelkaa, että joku menettää rakkaimpainsa eikä pysty pääsemään surustaan yli.. menee sitten meediolle, joka välittää lempeän viestin tälle henkilölle - eli kaikki on hyvin, me tapaamme vielä, jatka elämää jne jne.. Surun murtamalle henkilölle nuo viestit voivat parantaa elämää oikeasti. Silloinhan tuo on asiansa ajanut.
Ruoka-asiaan sitten. Yhden leivän söin tässä illalla toissa päivänä kun intouden netflixiä tiiraamaan..muuten mennyt ihan ok. Kokeilin niitä housujakin, jotka mahtuivat viime kuurin jälkeen ja menevät päälle. Eli kohta olen samoissa kuin pari kuukautta sitten. Mutta jatkan nyt ainakin maaliskuun alkuun.. sitten voin pikkuisen lisätä syömisiäni ( eli jos jotain herkkuakin), mutta katsotaan sitten.. toistaiseksi ei tee mieli makeaa, ei viiniä, ei edes jäätelöä.
En mene vielä puntarille - tässä on kaksi viikkoa erittäin raskasta duunia tehtävänä. Katsotaan sitten,
Toisekseen ihan rehellisesti sanottuna toivoin sisimmässäni jotain, joka todistaisi uskomukseni kuoleman lopullisuudesta vääräksi - jos meinaan vaikka ystäväni /äitini/isäni/veljeni/ mummot/papat jotain ilmoittaisivat..
No sellaista ei tullut eikä taatusti tulekaan. Kerronpa vähän tuosta tilaisuudesta. Se järjestettiin pienessä tilassa - tuoleja oli varattu kymmenkunta ja ovimaksu oli kympin/hlö. Meitä kokoontui sinne yhdeksän henkilöä, joista neljä oli ensimmäistä kertaa.. Meedioita oli kaksi ja he ilmoittivat, että kumpikin vuorollaan ottaa henkimaailmaan yhteyttä puolen tunnin ajan. Ilmoittivat vielä, että meditoidessaan ennen tilaisuuden alkua oli tila pullollaan henkimaailman ihmisiä..
Ensimmäinen meedio sitten keskittyi ja alkoi ' kalastelemaan' ( nyt muutun jo skeptiseksi).. oli pitkää miestä jolla puku ja joka oli jossain konttorissa tehnyt elämäntyönsä -- ' osuuko kellekään?.. no ei osunut. Sitten kalasteltiin lisää..
Vuoro vaihtui ja toinen meedio sitten yritti yliopiston opettajaa, sitten lihavaa lapsirakasta mummoa maalta.. ei iskenyt. Seuraava sitten yritti laihaa mummoa ja muistaakseni jotain vanhusta, joka oli menehtynyt sairaalassa johonkin. No siihen sitten joku sanoi, että ehkä.. saattaisi.. ja kyseessä oli hoitosuhde.. no hoitaja häippäisi sitten tämän hengen kohtaamisen jälkeen ( tiedä vaikka olisi nauranut )
Minä aloin kyllästymään kun kalastelu ei johtanut mihinkään - ukko melkein kuorsasi tympääntyneenä. Päätin lähteä itseäni viihdyttämään ja laikkiin mukaan - sitten tuli kuvaus, joka tietenkin olisi jossain määrin sopinut isääni ja ilmottauduin.. mutta kun ehkä jokin minussa sitten häiritsi niin meedio joutuikin lopettamaan kesken.. taisin olla liian kaikkea - minua on hyvin vaikeaa kategorioida mihinkään , mikä on mielestäni ihan hyvä juttu - päältäpäin ei näy eikä puhetyylistä tunnista.. Meediot sitten ihmettelivät, kun ei oikein mikään kenenkään kanssa natsannut.. huono näytelmä mielestäni - tiedä sitten uskoivatko nämä meedionaiset kykyihinsa ihan oikeasti vai eivät.
Ukkokulta oli tympääntynyt ja sanoi, että mielestään tuo touhu oli jo rikollista. Siinä olen eri mieltä.
Jos joku meedio saa höpinöillään jonkun henkilön elämän raiteilleen - antaa vastauksia ja suunnan, niin hyvähän se on.. samaa tekevät papit, psykiatrit jne.. Kuvitelkaa, että joku menettää rakkaimpainsa eikä pysty pääsemään surustaan yli.. menee sitten meediolle, joka välittää lempeän viestin tälle henkilölle - eli kaikki on hyvin, me tapaamme vielä, jatka elämää jne jne.. Surun murtamalle henkilölle nuo viestit voivat parantaa elämää oikeasti. Silloinhan tuo on asiansa ajanut.
Ruoka-asiaan sitten. Yhden leivän söin tässä illalla toissa päivänä kun intouden netflixiä tiiraamaan..muuten mennyt ihan ok. Kokeilin niitä housujakin, jotka mahtuivat viime kuurin jälkeen ja menevät päälle. Eli kohta olen samoissa kuin pari kuukautta sitten. Mutta jatkan nyt ainakin maaliskuun alkuun.. sitten voin pikkuisen lisätä syömisiäni ( eli jos jotain herkkuakin), mutta katsotaan sitten.. toistaiseksi ei tee mieli makeaa, ei viiniä, ei edes jäätelöä.
En mene vielä puntarille - tässä on kaksi viikkoa erittäin raskasta duunia tehtävänä. Katsotaan sitten,
keskiviikko 17. tammikuuta 2018
Piereskelyä...
Kun ukkokulta kävi silloin kaupassa niin ostikin sanomisistani huolimatta laktoosillista rahkaa.. no, kyllähän minä sen huiviini vetäisin ja kärsin sitten yön ja seuraavan aamun mahan kuristessa ja piereskellessä.. ja seuraavana päivänä auttamaton ryntäys vessaan kun kouristi ja peräpäästä lensi varpusparvi oikein ryminällä.. Tässä tuo laktoosin kestämättömyys on pahentunut koko ajan - eli eipä tässä tarvitsen hekumoida jäätelöistä, kaakaosta tms.. kesäksi täytynee hakea apteekista jotain apua, sillä kesä ilman jäätelöä olisi kuin rantasauna ilman sitä vihtaa..
Muuten tässä syömisten puolelta on mennyt ihan ok - ei ole mielitekoja... äh, no yhden kerran vetäisin sämpylän kyllä illalla myöhään kun Netflixiä yksinäni tuijottelin.. mutta muuten..
Meillä on mykkäkoulua parastaikaa menossa... ei enää jaksaisi millään näitä..
Ukkokulta kun ei tykännytkään että lunastin vuoden takaisen lupaukseni maksaa pojan ja miniän viikon etelän lomalle, vaikka oli lupauksestani hyvinkin tietoinen. Ja nyt ei sitten puhuta mitään.. Ei tässä iässä enää viitsisi moista tehdä ja kestää - nuorempanahan sitä mieltään osoitti vaikka mistä turhuudesta.. taitaa koko juttu mennä sen pihiyden piikkiin, joka on ukkokullalla noussut näemmä ihan uusiin sfääreihin..
Mutta paino varmaan putoaa kyllä - peilistäkin jo huomaa, että se ylenpalttinen pömpötys, joka tuossa loppuvuodesta ilmaantui lohtusyömisten ja joulun vuoksi alkaa olla poissa. Kohta pyörrän pyhät sanani ja käyn vaa'alla kuitenkin ja katson, paljonko olisi vielä pudotettavaa.. mutta ei ihan vielä. Kohta..
Ai niin - omenoita ja porkkanoia olen kyllä syönyt ohjeista poiketen aina parikin kutakin päivässä - riippuen vähän siitä, kuinka paljon töllön edessä viihdyn illalla. Riedä sitten miten vaikuttaa lopputulokseen - ei niistä kaloreita tule, hiilareita kyllä jonnin verran. Mutta kun en iltaruoalla syö sitä pastaa, riisiä tai perunaa ohjeiden mukaan niin saattaa olla, että iltamussutukseni kompensoivat puuttuvia ainesosia..
Mitään makeaan viittaavaakaan en ole suuhuni laittanut - sokerikoukku on nyt ohitettu kunnolla. Välillä on vilahtanut suklaa mielessä, mutta ei mitenkään häiritsevästi - jouluna tuli ahmittua sitäkin ihan tarpeeksi..
Muuten tässä syömisten puolelta on mennyt ihan ok - ei ole mielitekoja... äh, no yhden kerran vetäisin sämpylän kyllä illalla myöhään kun Netflixiä yksinäni tuijottelin.. mutta muuten..
Meillä on mykkäkoulua parastaikaa menossa... ei enää jaksaisi millään näitä..
Ukkokulta kun ei tykännytkään että lunastin vuoden takaisen lupaukseni maksaa pojan ja miniän viikon etelän lomalle, vaikka oli lupauksestani hyvinkin tietoinen. Ja nyt ei sitten puhuta mitään.. Ei tässä iässä enää viitsisi moista tehdä ja kestää - nuorempanahan sitä mieltään osoitti vaikka mistä turhuudesta.. taitaa koko juttu mennä sen pihiyden piikkiin, joka on ukkokullalla noussut näemmä ihan uusiin sfääreihin..
Mutta paino varmaan putoaa kyllä - peilistäkin jo huomaa, että se ylenpalttinen pömpötys, joka tuossa loppuvuodesta ilmaantui lohtusyömisten ja joulun vuoksi alkaa olla poissa. Kohta pyörrän pyhät sanani ja käyn vaa'alla kuitenkin ja katson, paljonko olisi vielä pudotettavaa.. mutta ei ihan vielä. Kohta..
Ai niin - omenoita ja porkkanoia olen kyllä syönyt ohjeista poiketen aina parikin kutakin päivässä - riippuen vähän siitä, kuinka paljon töllön edessä viihdyn illalla. Riedä sitten miten vaikuttaa lopputulokseen - ei niistä kaloreita tule, hiilareita kyllä jonnin verran. Mutta kun en iltaruoalla syö sitä pastaa, riisiä tai perunaa ohjeiden mukaan niin saattaa olla, että iltamussutukseni kompensoivat puuttuvia ainesosia..
Mitään makeaan viittaavaakaan en ole suuhuni laittanut - sokerikoukku on nyt ohitettu kunnolla. Välillä on vilahtanut suklaa mielessä, mutta ei mitenkään häiritsevästi - jouluna tuli ahmittua sitäkin ihan tarpeeksi..
sunnuntai 14. tammikuuta 2018
Sunnuntain sanomisia.. eli ei oikeastaan mitään..
Käväistiin aamutuimaan siivoskelemassa yksi paikka ja sitten kaupassa.. meillä kun sunnuntait ovat samanarvoisia muiden päivien kanssa. Ainoa poikkeus arkipäiviin onkin se ihana rauha niin liikenteessä kuin kaupoissakin aamuisin.. ihmiset nukkuvat pitkään ja hartaasti ja sehän sopii meikäläiselle enemmän kuin nyrkki silmään. Meinaan minä inhoa shoppailua sun muuta paikoissa, joissa on valtavsati ihmisiä - ahdistaa..
Otetaan nyt vaikka Itis - aikoinaan asuinkin kulmilla vuositolkulla, mutta nyt ei ole siellä tullut käytyä kuin kerran ja se kerta vaikutti niin, ettei toiste tee mieli. Oli treffit vanhan kamun kanssa Itiksen kaffilassa ja menin vanhan puolen läpi ihan uteliaisuudestakin kun en vuosiin ollut käynyt. Ja se se vasta ahdistikin. Oli kuin olisi ollut turkkilaisessa basaarissa ja ei siinäkään mitään, mutta ihmiset kulkivat leveästi, eivät ottaneet kanssakulkijoita huomioon lainkaan vaan mennä möhelsivät kovaäänisesti kiljuen pitkin käytävää ja jos et väistänyt seinän viereen jäit kyllä taatusi alle. Puhumattakaan liikkeistä - joko oli euron liikkeitä tai sitten hedelmälaareja käytävät täynnä.. yhtään ns. kunnon liikettä ei enää ollut tai ne/se viimeinenkin piti muuttomyyntiä.
Yksi ystävä asuu Kontulassa ja kertoi, että ostarin viimeinen kotimainen yrittäjä otti ja häippäsi tässä kun ei voinut liikettään ( joku kultasepän liike tai vastaava) pitää paikallisten ihmisten ja heidän lastensa käyttäytymisen vuoksi. Lisäksi terveysasemalla ei ole ensimmäistäkään syntyperäläistä suomalaista lääkäriä.. ei sillä, kyllä kai nyt Valvira tänä päivänä huolehtii siitä, että sitä ammattitaitoa on ja tutkinnot oikeita, mutta suomenkieli on kuitenkin niin hienoa, moninaista ja laajaulotteista kaikkine vivahteineen, ettei sen opettelu täydellisesti ole muunkielisille helppoa eli ts. se on mahdotonta oppia ymmärtämään kaikkea ja kaikkia sanoja ja sanontoja. Mikä tuottanee vaikeuksia vanhemlla porukalla saada se lääkäri ymmärtämään vaivoja.. muistan itse kun menin terkkarin vuosia vuosia sitten kun oli virtsaputkentulehdus niin lääkäri ensimmäiseksi sanoin minulla olevan pissitauti.. no senhän tiesinkin .. mutta sitten tuli sellaista tekstiä, että sain käsityksen minulla olevan syövän.. siinä sitten jankattiin.. minä ' siis onko minulla syöpä?' ja lääkäri ' sinulla syöpä?' .. loppujen lopusi tilanne päättyi siihen, että pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, ettei sitä syöpää sitten ollut..huoh..minä kun en kuullut kysymysmerkkiä lekurin lauseen perässä ja äänenpaino oli tietenkin ihan eri sanoissa ja virkkeen kohdissa kuin suomenkielessä on totuttu..
Ja sitten ruokiin.. hevospaistilla mentiin tänäänkin päivällä - iltaruokana on kanaasuikaletta kuten eilenkin. Perunoita, pastaa, riisiä ei lautasilla enää näy - yksi syy on tietenkin se, ettei ukkokulta saa perunoita syödä - pastaa kyllä kunhan on vehnästä tehty - mutta senkin laittaminen on jäänyt vähiin. Leipää en syö nyt lainkaan - aamupuuro ajaa sen asian. Puuro on poikaa sanottiin ennen ja onhan se. Minä pidän kaurapuurosta ihan oikeasti, nams.
Huomisen ruoka on vielä auki ja saas nähdä mitä ukkokulta keksii, koska saa issekseen mennä kaupoille huomenna. Autoonsa pitää laittaa joku osa koska vilkku ei toimi ja koska se tapahtuu aamulla niin käykööt kaupassa samalla. Minä taidan siivoskella kotona sen aikaa.
Kaloreita en laskenut vaan aloitan sen homman huomenna ettei luisu käsistä nuo määrät, mutta uskoakseni pelkästään jo sokerin ja leivän poisjättäminen, runsaan salaatin ja kasvisten syönti, ja muutenkin säännöllinen ruokarytmi on kyllä aiheuttanut sen, että ainakin kilo on nyt poissa - pömpötys mahasta on jo laskenut eli jotain on tapahtunut ja joulukuun syöpöttelyt sulaa pikkuhiljaa pois. Toivottavasti ei tule vähään aikaa mitään ikävää yllättävää tapahtumaan - näköjään on vaikeaa käsitellä noita asioita ja sitten tulee ahdettua ikävään kaikennäköistä suuhunsa..
Kyllä minä veljeä ajattelen koko ajan kuitenkin - toisaalta olen kuoleman hyväksynyt ja toisaalta sitten en.. en oikein pysty mieltämään sitä tosiasiaa, ettei veljeä enää ole..
Sellaiset aatokset tänään - tässä vielä kuva eilisestä ruoasta... suosittelen kyllä kokeilemaan hevosta - on erittäin vähärasvaista lihaa ja usein huomattavasti halvempaakin kuin nauta. Ja maistuu hyvälle.
Otetaan nyt vaikka Itis - aikoinaan asuinkin kulmilla vuositolkulla, mutta nyt ei ole siellä tullut käytyä kuin kerran ja se kerta vaikutti niin, ettei toiste tee mieli. Oli treffit vanhan kamun kanssa Itiksen kaffilassa ja menin vanhan puolen läpi ihan uteliaisuudestakin kun en vuosiin ollut käynyt. Ja se se vasta ahdistikin. Oli kuin olisi ollut turkkilaisessa basaarissa ja ei siinäkään mitään, mutta ihmiset kulkivat leveästi, eivät ottaneet kanssakulkijoita huomioon lainkaan vaan mennä möhelsivät kovaäänisesti kiljuen pitkin käytävää ja jos et väistänyt seinän viereen jäit kyllä taatusi alle. Puhumattakaan liikkeistä - joko oli euron liikkeitä tai sitten hedelmälaareja käytävät täynnä.. yhtään ns. kunnon liikettä ei enää ollut tai ne/se viimeinenkin piti muuttomyyntiä.
Yksi ystävä asuu Kontulassa ja kertoi, että ostarin viimeinen kotimainen yrittäjä otti ja häippäsi tässä kun ei voinut liikettään ( joku kultasepän liike tai vastaava) pitää paikallisten ihmisten ja heidän lastensa käyttäytymisen vuoksi. Lisäksi terveysasemalla ei ole ensimmäistäkään syntyperäläistä suomalaista lääkäriä.. ei sillä, kyllä kai nyt Valvira tänä päivänä huolehtii siitä, että sitä ammattitaitoa on ja tutkinnot oikeita, mutta suomenkieli on kuitenkin niin hienoa, moninaista ja laajaulotteista kaikkine vivahteineen, ettei sen opettelu täydellisesti ole muunkielisille helppoa eli ts. se on mahdotonta oppia ymmärtämään kaikkea ja kaikkia sanoja ja sanontoja. Mikä tuottanee vaikeuksia vanhemlla porukalla saada se lääkäri ymmärtämään vaivoja.. muistan itse kun menin terkkarin vuosia vuosia sitten kun oli virtsaputkentulehdus niin lääkäri ensimmäiseksi sanoin minulla olevan pissitauti.. no senhän tiesinkin .. mutta sitten tuli sellaista tekstiä, että sain käsityksen minulla olevan syövän.. siinä sitten jankattiin.. minä ' siis onko minulla syöpä?' ja lääkäri ' sinulla syöpä?' .. loppujen lopusi tilanne päättyi siihen, että pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, ettei sitä syöpää sitten ollut..huoh..minä kun en kuullut kysymysmerkkiä lekurin lauseen perässä ja äänenpaino oli tietenkin ihan eri sanoissa ja virkkeen kohdissa kuin suomenkielessä on totuttu..
Ja sitten ruokiin.. hevospaistilla mentiin tänäänkin päivällä - iltaruokana on kanaasuikaletta kuten eilenkin. Perunoita, pastaa, riisiä ei lautasilla enää näy - yksi syy on tietenkin se, ettei ukkokulta saa perunoita syödä - pastaa kyllä kunhan on vehnästä tehty - mutta senkin laittaminen on jäänyt vähiin. Leipää en syö nyt lainkaan - aamupuuro ajaa sen asian. Puuro on poikaa sanottiin ennen ja onhan se. Minä pidän kaurapuurosta ihan oikeasti, nams.
Huomisen ruoka on vielä auki ja saas nähdä mitä ukkokulta keksii, koska saa issekseen mennä kaupoille huomenna. Autoonsa pitää laittaa joku osa koska vilkku ei toimi ja koska se tapahtuu aamulla niin käykööt kaupassa samalla. Minä taidan siivoskella kotona sen aikaa.
Kaloreita en laskenut vaan aloitan sen homman huomenna ettei luisu käsistä nuo määrät, mutta uskoakseni pelkästään jo sokerin ja leivän poisjättäminen, runsaan salaatin ja kasvisten syönti, ja muutenkin säännöllinen ruokarytmi on kyllä aiheuttanut sen, että ainakin kilo on nyt poissa - pömpötys mahasta on jo laskenut eli jotain on tapahtunut ja joulukuun syöpöttelyt sulaa pikkuhiljaa pois. Toivottavasti ei tule vähään aikaa mitään ikävää yllättävää tapahtumaan - näköjään on vaikeaa käsitellä noita asioita ja sitten tulee ahdettua ikävään kaikennäköistä suuhunsa..
Kyllä minä veljeä ajattelen koko ajan kuitenkin - toisaalta olen kuoleman hyväksynyt ja toisaalta sitten en.. en oikein pysty mieltämään sitä tosiasiaa, ettei veljeä enää ole..
Sellaiset aatokset tänään - tässä vielä kuva eilisestä ruoasta... suosittelen kyllä kokeilemaan hevosta - on erittäin vähärasvaista lihaa ja usein huomattavasti halvempaakin kuin nauta. Ja maistuu hyvälle.
lauantai 13. tammikuuta 2018
Kiukutteluja ja hernesoppaa...
No - eilentein tuorehernekeittoa ja lisäsin siihen paketillisen chorizonakkeja - olihan tuo syötävää kyllä, mutta.. no - kaloreista en tiedä mitään kun en niitä alkanut laskemaan sen kummemmin.. muutenkin tässä on pari päivää nälkä vaivannut vaikka ihan tuota hernaria lukuunottamatta olen syönyt ' sallittuja ' - lukuunottamatta sitä päivittäistä omenaa ja nyt on mennyt pari pienehköä päärynääkin päivässä.. hedelmää kaipaa kovasti aina väliin.. mutta siis mitään övereitä ei ole tullut vaan kaloreita tulee vähemmän kuin kuluttaa.. luulisin - tai ainakin ihan rajoilla..
Eiköhän tuo johtune siitä asunnon tyhjäämisestä - sen verran rankkaa touhua se oli - kinttukin huusi hoosiannaa koko päivän - jouduin jalkapöydän teippaamaan pahimmaksi ajaksi että liikkumaan pääsi kiljumatta kivusta.. paranihan tuo sitten päivän levon jälkeen.
Ukkokulta taas on kipeän oloinen - nuo hommat aiheuttavat järjestään sen, että tulee joko flunssa tms.. ja aiheuttaa myös turhia ärhentelyjä kun vointi on huono.
Eilen pillastuin kaupassa tosissaan.. meikäläisen lukulasit hajosivat ja kotona oli vain liian mietoja laseja olemassa - eli en oikein tahtonut nähdä präntättyä tekstiä. Kaupassa sitten telineestä otin sopivat lasit ja ukkokulta alkoi hinnasta marmattamaan - niitä kun saisi kolme kertaa halvemmalla jostain muualta.. ja minulta keitti yli. Ilmolitin tiukan kovaäänisesti, että lasit lähtevät nyt mukaan kun niitä tarvitsen ja että me emme ole nyt muualla vaan justiinsa tässä kaupassa..
Ja jälkeenpäin murmuttelin sitten issekseni, etten taida olla edes 15:- lasien arvoinen - kolmen euron kyllä.. itse asiassa suututtaa vieläkin. Kyllä pihi saa olla ja syyllistyn siihen itsekin ainakin vaatteiden suhteen ( eli en osta sitä mitä haluan vaan tyydyn halpiskamaan), mutta ei nyt sentään överiksi sen pihiydenkään pidä mennä.
Eilen siis hernaria - tänään viikonloppuna syömme hevospaistia, piparjuurta ja pussista punaviinisoossia. Lisukkeina salaattia ja uuniporkkanoita. Enkä laske kaloreita tästäkään.. jos sitten maanantaina alkaisi kaloritaulukkoja taas täyttelemään, vaikkakin alkaahan tuo olla aika hyppysissä.
Ilmeiseati velikin on jo tuhkattu.. se ns. hautajainen pidettäneen sitten tuhkien laskun yhteydessä joskun keväämmällä
Ensi viikolla aion tehdä itselleni jotain todella poikkeuksellista. Edesmenneen ystäväni kanssa piti tehdä vaan jäi tekemäti ja sitten ystävä kuoli ettei enää ehtinyt.. nyt lunastan lupaukseni ja teen tuon erittäin poikkeuksellisen asian. Siitä sitten rapsaa ensi viikonloppuna ellei aikaisemmin.
Ja kyllähän tuo kevätfiilinki alkaa jälleen nostella päätään.. mietin jo istutuksia mökille ja kaikkea mitä siellä pitäisi tehdä. Tosin ennen sitä todennäköisesti joudun viikon muksuvahtikuurille, kun viime vuonna lupasi pojalle ja vaimolleen kustantaa viikon etelänmatkan..heillä oli ( tai pojalla oikeammin) todellinen kriisi silloin ja puhumalla järkeä sain pojan sitten tokeentumaan.. ja tuolla matkalahjukselle, jonka syy on yksinkertaisesti antaa kolme pienen lapsen vanhemmille sitä omaa rentouttavaa aikaa uusien kokemuksien ja auringon avulla.
Eli kai sitä aika pähee mummo on..vai?
Eiköhän tuo johtune siitä asunnon tyhjäämisestä - sen verran rankkaa touhua se oli - kinttukin huusi hoosiannaa koko päivän - jouduin jalkapöydän teippaamaan pahimmaksi ajaksi että liikkumaan pääsi kiljumatta kivusta.. paranihan tuo sitten päivän levon jälkeen.
Ukkokulta taas on kipeän oloinen - nuo hommat aiheuttavat järjestään sen, että tulee joko flunssa tms.. ja aiheuttaa myös turhia ärhentelyjä kun vointi on huono.
Eilen pillastuin kaupassa tosissaan.. meikäläisen lukulasit hajosivat ja kotona oli vain liian mietoja laseja olemassa - eli en oikein tahtonut nähdä präntättyä tekstiä. Kaupassa sitten telineestä otin sopivat lasit ja ukkokulta alkoi hinnasta marmattamaan - niitä kun saisi kolme kertaa halvemmalla jostain muualta.. ja minulta keitti yli. Ilmolitin tiukan kovaäänisesti, että lasit lähtevät nyt mukaan kun niitä tarvitsen ja että me emme ole nyt muualla vaan justiinsa tässä kaupassa..
Ja jälkeenpäin murmuttelin sitten issekseni, etten taida olla edes 15:- lasien arvoinen - kolmen euron kyllä.. itse asiassa suututtaa vieläkin. Kyllä pihi saa olla ja syyllistyn siihen itsekin ainakin vaatteiden suhteen ( eli en osta sitä mitä haluan vaan tyydyn halpiskamaan), mutta ei nyt sentään överiksi sen pihiydenkään pidä mennä.
Eilen siis hernaria - tänään viikonloppuna syömme hevospaistia, piparjuurta ja pussista punaviinisoossia. Lisukkeina salaattia ja uuniporkkanoita. Enkä laske kaloreita tästäkään.. jos sitten maanantaina alkaisi kaloritaulukkoja taas täyttelemään, vaikkakin alkaahan tuo olla aika hyppysissä.
Ilmeiseati velikin on jo tuhkattu.. se ns. hautajainen pidettäneen sitten tuhkien laskun yhteydessä joskun keväämmällä
Ensi viikolla aion tehdä itselleni jotain todella poikkeuksellista. Edesmenneen ystäväni kanssa piti tehdä vaan jäi tekemäti ja sitten ystävä kuoli ettei enää ehtinyt.. nyt lunastan lupaukseni ja teen tuon erittäin poikkeuksellisen asian. Siitä sitten rapsaa ensi viikonloppuna ellei aikaisemmin.
Ja kyllähän tuo kevätfiilinki alkaa jälleen nostella päätään.. mietin jo istutuksia mökille ja kaikkea mitä siellä pitäisi tehdä. Tosin ennen sitä todennäköisesti joudun viikon muksuvahtikuurille, kun viime vuonna lupasi pojalle ja vaimolleen kustantaa viikon etelänmatkan..heillä oli ( tai pojalla oikeammin) todellinen kriisi silloin ja puhumalla järkeä sain pojan sitten tokeentumaan.. ja tuolla matkalahjukselle, jonka syy on yksinkertaisesti antaa kolme pienen lapsen vanhemmille sitä omaa rentouttavaa aikaa uusien kokemuksien ja auringon avulla.
Eli kai sitä aika pähee mummo on..vai?
keskiviikko 10. tammikuuta 2018
..ja lihakset naukuvat..
ei - ei kuntosalia vaan asunnon tyhjentäminen toimeksiantona..kyllähän siinä sai kantaa, purkaa, vääntää, kääntää, kävellä jne jne, mutta hoituihan tuo. Meikäkäinen vanha mummo purkaa kolmiosaisen kirjahyllyn muutamassa minuutissa - nostelee hyllyosat pois ja raahaa kaappiosat eteenpäin lastausalueelle.. ja hauikset kasvavat ja kaloreita kuluu..ja saa tietty kuluakin.
Eilen kävimme cittarissa euron päivillä ja pari kassillista lähti mukaan kasviksia, munia, hedelmiä, koiralle ruokaa jne jne - eikä maksanut paljoa, Pienestä sitä osaa olla iloinen. Ainoa tärkeä jäi sitten ostamati eli maitorahkat ja niinpä eilen illalla kärvistelin nälästä ja huitaisi naamaan sämpylän juustolla ja myöhemmin sitten vielä kauraryynejä höystettynä lusikallisella sokeria ja tarpeellisella määrällä laktoositonta rasvatonta maitoa. Kaloreita en laskenut - ei varmaan kuitenkaan lihomaan päässyt,. Tänään lähti sitten rahkat mukaan.. jossain vaiheessahan siirryn taas jogurttivälipaloihin kunhan saan joulusurupöhötykset vähenemään.
ja ei - en edelleenkään ole käynyt puntarilla.
Eilen kävimme cittarissa euron päivillä ja pari kassillista lähti mukaan kasviksia, munia, hedelmiä, koiralle ruokaa jne jne - eikä maksanut paljoa, Pienestä sitä osaa olla iloinen. Ainoa tärkeä jäi sitten ostamati eli maitorahkat ja niinpä eilen illalla kärvistelin nälästä ja huitaisi naamaan sämpylän juustolla ja myöhemmin sitten vielä kauraryynejä höystettynä lusikallisella sokeria ja tarpeellisella määrällä laktoositonta rasvatonta maitoa. Kaloreita en laskenut - ei varmaan kuitenkaan lihomaan päässyt,. Tänään lähti sitten rahkat mukaan.. jossain vaiheessahan siirryn taas jogurttivälipaloihin kunhan saan joulusurupöhötykset vähenemään.
ja ei - en edelleenkään ole käynyt puntarilla.
maanantai 8. tammikuuta 2018
Mitäpä tässä sen kummempia
Roimausta tänään ja veljenpojan auttamista.. on hieman hukassa velipojan talon sun muun kanssa kun velipoika ei ollutkaan hoitanut asioitaan mallilleen. Itsellä nyt onneksi jo kokemusta noista asioista ..
Eipä muuten mitään poikkeavaa - ruokavalio pitää.. tosin tänään ostin itselleni kylmäsavulohta kun kana alkoi kyllästyttämään..
Oliskos pikkuisen hoikempi olo? Mieli tekisi mennä puntarille, vaan enpä nyt menekään.. haluan nähdä sen 71-jotain siinä lukemassa kun seuraavan kerran vaa'alle astun - silloin olen siinä johon pääsin viime vuoden puolella. Nyt lukema voi olla useita useita kiloja enemmän enkä halua tietää kuinka paljon enemmän.. johan siinä aivot alkaa tilttaamaan urakalla kun on ensiksi tehnyt valtavan työn ja se olisi kuukaudessa mennyt päin peffaa.. Ei sillä - ei tämä nyt niin ikävältä urakalta tunnu - ihan hyvin menee tämä ruokavalio eikä isompia mielitekoja ole - tuli varmaan puputettua ihan liikaa kaikkea tässä joulukuussa.
Jälleen huomasin tänään sen, ettei portaitten edestakaisin juoksu tee mulle mitään kummallista - henki kulkee ja jalat kestää - eli ainakin happi liikkuu hyvin ja kuntokin on ihan ok.. ainakin tämän ikäiselle. Ei edes väsytä.. tavaroitten kanto tekee tiukkaa kyllä käsiin, mutta muuten..
Laktoosi-intoleranssi on siirtynyt pahemmaksi.. ostin tavallista rahkaa ja avot kun pierettää tosi paljon ja pahanlemuisesti ja vatsa ripaskalla..
tänään ostin sitten laktoositonta.
Eipä muuten mitään poikkeavaa - ruokavalio pitää.. tosin tänään ostin itselleni kylmäsavulohta kun kana alkoi kyllästyttämään..
Oliskos pikkuisen hoikempi olo? Mieli tekisi mennä puntarille, vaan enpä nyt menekään.. haluan nähdä sen 71-jotain siinä lukemassa kun seuraavan kerran vaa'alle astun - silloin olen siinä johon pääsin viime vuoden puolella. Nyt lukema voi olla useita useita kiloja enemmän enkä halua tietää kuinka paljon enemmän.. johan siinä aivot alkaa tilttaamaan urakalla kun on ensiksi tehnyt valtavan työn ja se olisi kuukaudessa mennyt päin peffaa.. Ei sillä - ei tämä nyt niin ikävältä urakalta tunnu - ihan hyvin menee tämä ruokavalio eikä isompia mielitekoja ole - tuli varmaan puputettua ihan liikaa kaikkea tässä joulukuussa.
Jälleen huomasin tänään sen, ettei portaitten edestakaisin juoksu tee mulle mitään kummallista - henki kulkee ja jalat kestää - eli ainakin happi liikkuu hyvin ja kuntokin on ihan ok.. ainakin tämän ikäiselle. Ei edes väsytä.. tavaroitten kanto tekee tiukkaa kyllä käsiin, mutta muuten..
Laktoosi-intoleranssi on siirtynyt pahemmaksi.. ostin tavallista rahkaa ja avot kun pierettää tosi paljon ja pahanlemuisesti ja vatsa ripaskalla..
tänään ostin sitten laktoositonta.
sunnuntai 7. tammikuuta 2018
Vaikka pyhä niin töihin töihin...
tosin vain pariksi tunniksi - lopputyö odottelee täällä kotona. Kirjallisia töitä, joita inhoan vaan jotka on tehtävä.. ja silittämistä olisi, imuroitavaa jne jne .. ei ne hommat lopu koskaan - ei edes tekemällä.
Dieetti on ihan hyvällä mallilla - en oikeastaan edes tajua olevani dieetillä.. en kaipaa leipää, en makkaraa, en karkkia - syön sen mikä on ruokavalioon merkitty ja se riittää hyvin.. kaloreitahan tässä tullee keskimääräisesti noin 1200kcal/päivä - joskus himpan enemmän toisinaan sitten vähemmän.. esimerkiksi eilen illalla en jaksanut alkaa kokkailemaan vaan tempaisin huiviin ukkokullalta jääneen puolikkaan kana gordon bleu - pihvin salaatin kanssa.. siis puolikkaan, koska ukkokulta oli jo syönyt yhden kokonaisen ja sen puolikkaan sitten vielä leivän päällä.. riitti hyvin.
Polttelu on jatkunut ja todennäköisesti jatkuu keskiviikkoon asti, jolloin saamme päätökseen ylimääräisen tempauksen, joka stressasi ja stressaa.. tosin tupakkaa menee todella vähän - iltapäivästö savuttelu on loppu ja alkaa sitten seuraavana aamupäivänä
Olo on jo vähän kevyempi mutta kuten vannoin ja vakuutin en käy vaa'assa ennen kuin maaliskuussa..
Minulla on ystävä vuosikymmenten takaa - tosin se yhteydenpito oli pitkällä vuosien mittaisella tauolla tuossa ja alkoi uudelleen jotain sanoisinko muutamia vuosia sitten. Ystävä tai ehkä oikeammin nykyisin kai tuttava on toistakymmentä vuotta nuorempi kuin minä - on erittäin varakkaasta perheestä lähtöisin eli saanut elämässään kaikki kultalautasella ja saa edelleen. Tosin on nyt reilusti yli satakiloinen ja alkoholisoitunut pahasti - on ollut sairiksella varmaan toista vuotta jo ja on siirretty pois toimipisteeltään koska työpanoksensa ei ole ollut riittävä.. en usko, että menee enää koskaan töihin.. odottelee iäkkäiden vanhempiensa kuolemaa perinnön toivossa ja sitä perintöä on kyllä tulossa ihan roppakaupalla. Asuu ilmaiseksi vanhempiensa omistamassa talossa hienostoalueella - vaan päästänyt talon sellaiseen kuntoon, että purkutuomiohan sitä varmasti odottaa..ulosottoon menee laskuja ( mitä laskuja - vanhemmat maksavat öljyt, autovakuutukset, sähköt, bensat..)..en tiedä pitäisikö sääliä vai ei.. jotenkin sitä suututtaa kun nuorehko ihminen päästää elämänsä tuohon malliin miehen vuoksi.. mies, jonka kanssa ei myönnä seurustelevansa on ihan samanmoinen alkoholisti..
Kiukuttaa vaikka asian ei pitäisi meikäläistä liikuttaa..
Dieetti on ihan hyvällä mallilla - en oikeastaan edes tajua olevani dieetillä.. en kaipaa leipää, en makkaraa, en karkkia - syön sen mikä on ruokavalioon merkitty ja se riittää hyvin.. kaloreitahan tässä tullee keskimääräisesti noin 1200kcal/päivä - joskus himpan enemmän toisinaan sitten vähemmän.. esimerkiksi eilen illalla en jaksanut alkaa kokkailemaan vaan tempaisin huiviin ukkokullalta jääneen puolikkaan kana gordon bleu - pihvin salaatin kanssa.. siis puolikkaan, koska ukkokulta oli jo syönyt yhden kokonaisen ja sen puolikkaan sitten vielä leivän päällä.. riitti hyvin.
Polttelu on jatkunut ja todennäköisesti jatkuu keskiviikkoon asti, jolloin saamme päätökseen ylimääräisen tempauksen, joka stressasi ja stressaa.. tosin tupakkaa menee todella vähän - iltapäivästö savuttelu on loppu ja alkaa sitten seuraavana aamupäivänä
Olo on jo vähän kevyempi mutta kuten vannoin ja vakuutin en käy vaa'assa ennen kuin maaliskuussa..
Minulla on ystävä vuosikymmenten takaa - tosin se yhteydenpito oli pitkällä vuosien mittaisella tauolla tuossa ja alkoi uudelleen jotain sanoisinko muutamia vuosia sitten. Ystävä tai ehkä oikeammin nykyisin kai tuttava on toistakymmentä vuotta nuorempi kuin minä - on erittäin varakkaasta perheestä lähtöisin eli saanut elämässään kaikki kultalautasella ja saa edelleen. Tosin on nyt reilusti yli satakiloinen ja alkoholisoitunut pahasti - on ollut sairiksella varmaan toista vuotta jo ja on siirretty pois toimipisteeltään koska työpanoksensa ei ole ollut riittävä.. en usko, että menee enää koskaan töihin.. odottelee iäkkäiden vanhempiensa kuolemaa perinnön toivossa ja sitä perintöä on kyllä tulossa ihan roppakaupalla. Asuu ilmaiseksi vanhempiensa omistamassa talossa hienostoalueella - vaan päästänyt talon sellaiseen kuntoon, että purkutuomiohan sitä varmasti odottaa..ulosottoon menee laskuja ( mitä laskuja - vanhemmat maksavat öljyt, autovakuutukset, sähköt, bensat..)..en tiedä pitäisikö sääliä vai ei.. jotenkin sitä suututtaa kun nuorehko ihminen päästää elämänsä tuohon malliin miehen vuoksi.. mies, jonka kanssa ei myönnä seurustelevansa on ihan samanmoinen alkoholisti..
Kiukuttaa vaikka asian ei pitäisi meikäläistä liikuttaa..
perjantai 5. tammikuuta 2018
... ja lankeemus..
Ei toki ruoan suhteen ja tupakan.. eilen sitten tuli yllättävä soitto ja piti samantein lähteä liikenteeseen ja kun en näköjään yhtään ylimääräistä stressiä nyt kestä niin kaupasta lähti mukaan tupakka-aski..molemmat me siitä polttelimme sitten aina väliin.. tämä stressi jatkunee nyt ensi viikon puoliväliin asti, joten.... tekosyykö? voipi olla vaan totuus on se, että savuset silloin tällöin kyllä rauhoittavat mieltä - ainakin kun on niihin totutellut vuosikymmenet. En nyt tästä ota paineita kuitenkaan.. nämä nykyiset riittävät kyllä.,
Ruokailut ovat menneet ihan käsikirjoitusten mukaisesti - eilen tuli kaloreita kutakuinkin 1200 kcal eli pyörin alta 1500kcal/pvä. Kyllä sillä paino putoaa sen verta mitä pudotettavaa nyt on - sitäkään en nyt tiedä kun en ole vaa'assa käynyt.. enkä käy toistaiseksi.
Velipojan kuolinpäivä on nyt sitten ilmoitettu ruumiinavauksen myötä väestörekisteriin ja tuhkauslupa saatu. Syytä ei kyllä ole ilmoitettu vieläkään vaikka onhan se varmasti jo tiedossa - eihän hautauslupaa muuten saa tällaisessa tapauksessa.
Minulla alkoi jalka vaivaamaan taas kerran ja nyt sitten vihdoin myönnän, että kihtiähän se on.. aktivoitui taatusti joulun mässäilyistä.. Lääkärihän sitä epäili jo pari vuotta sitten - nyt kipu on aivan siinä klassisessa isovarpaan tyvessä - aikaisemminhan se oli nilkassa.. ihan on siedettävää kipua eli ei niitä uraattikiteitä nivelessä mahdottomia määriä ole - mutta pistää ontumaan kuitenkin. Syön kuitenkin ihan kihtiystävällisesti nyt, joten odottelen toiveikkaana varpaan paranemista.. Jouluna tuli syötyä myös mätiä jonkunverran eli siinä yksi pahimmista.. tosin ei kilokaupalla kuitenkaan vaan silloin, kun pojalla käytiin aattona..
Ruoka on sitä samaa -- aamupuuro raejuustolla ja sokerittomalla mehukeitolla, lounaaksi kanaa, kasviksia ja salaattia, välipaloiksi rahkaa, iltaruoka sama kuin lounaalla.. lisänä omena ja kuten eilen pari porkkanaa.. ei ole nälkä vaivannut..
Ruokailut ovat menneet ihan käsikirjoitusten mukaisesti - eilen tuli kaloreita kutakuinkin 1200 kcal eli pyörin alta 1500kcal/pvä. Kyllä sillä paino putoaa sen verta mitä pudotettavaa nyt on - sitäkään en nyt tiedä kun en ole vaa'assa käynyt.. enkä käy toistaiseksi.
Velipojan kuolinpäivä on nyt sitten ilmoitettu ruumiinavauksen myötä väestörekisteriin ja tuhkauslupa saatu. Syytä ei kyllä ole ilmoitettu vieläkään vaikka onhan se varmasti jo tiedossa - eihän hautauslupaa muuten saa tällaisessa tapauksessa.
Minulla alkoi jalka vaivaamaan taas kerran ja nyt sitten vihdoin myönnän, että kihtiähän se on.. aktivoitui taatusti joulun mässäilyistä.. Lääkärihän sitä epäili jo pari vuotta sitten - nyt kipu on aivan siinä klassisessa isovarpaan tyvessä - aikaisemminhan se oli nilkassa.. ihan on siedettävää kipua eli ei niitä uraattikiteitä nivelessä mahdottomia määriä ole - mutta pistää ontumaan kuitenkin. Syön kuitenkin ihan kihtiystävällisesti nyt, joten odottelen toiveikkaana varpaan paranemista.. Jouluna tuli syötyä myös mätiä jonkunverran eli siinä yksi pahimmista.. tosin ei kilokaupalla kuitenkaan vaan silloin, kun pojalla käytiin aattona..
Ruoka on sitä samaa -- aamupuuro raejuustolla ja sokerittomalla mehukeitolla, lounaaksi kanaa, kasviksia ja salaattia, välipaloiksi rahkaa, iltaruoka sama kuin lounaalla.. lisänä omena ja kuten eilen pari porkkanaa.. ei ole nälkä vaivannut..
torstai 4. tammikuuta 2018
Savutonta
Hyvinhän tämä on mennyt nyt kuitenkin - kolmas päivä savuttomana ja juttailun merkeissä..savuttomuus ei kummemmin tee edes tiukkaa vaikka välillä on mieliteko partsille.. silloin täytyy heittää nikotiini -imeskelytabu suuhun ja yrittää unohtaa koko parveke.. ukkokulta ravaa kyllä siellä edelleen kaivamassa tökösiä - no kohta nekin loppuvat varmasti - en ole mennyt tilannetta tarkistamaan.
Juttailu menee ihan opitusti ja hyvin - onhan tässä jo kokemusta.. painoa en siis todellakaan aio katsoa ennen kuin maaliskuussa - en kaipaa enää yhtään enempää järkytyksiä tähän elämäntilanteeseen kun vielä vasta toivun veljen kuolemasta.. jos siitä ylipäätään voi koskaan toipua. Kuolinpäivä on nyt kuitenkin merkitty väestörekisteriin - kuolinsyy ei edelleenkään ole tiedossa.
Eilinen kalorimäärä oli himpan yli 1300kcal ja tämän päivän lukema on varmaankin ihan samoissa..ainakin sapuskat ovat samanlaisia.. nythän en enää punnitse ruokia - jos ostan 400gr kanasuikaleita tai filepihviä niin rasiasta on helppo ottaa 100gr käyttöön..yksi neljäsosa eli paketti riittää parin päivän ruokiin..salaattia ja wokvihanneksia en punnitse ollenkaan.. niissä on niin vähän kaloreita ettei maksa vaivaa.. aamupuuro on se kaloririkkain ateria.
Vissyä kittaan sellaisen ison pullolisen päivässä ja kahvia varmaan samanverran.. tai sitten en.. mulla on paha tapa ottaa iso muki kahvia viereen ja unohtaa se sitten.. kylmät kahvit sitten pois ja uutta tilalle ja sama juttu..
Kyllä se tästä.. dieettiä en niinkään ajattele huolestuneesti - tupakoinnin lopettaminen on nyt se päällimmäinen asia, mutta samassa nuo menee..dietoiminen on sen verran jo selkäytimessä ettei tarvitse sen kummemmin asiaqa miettiä - sen kuin pistelee menemään.. tupakoinnin kanssa on pikkuisen taistelua kyllä..
Huoh..
Juttailu menee ihan opitusti ja hyvin - onhan tässä jo kokemusta.. painoa en siis todellakaan aio katsoa ennen kuin maaliskuussa - en kaipaa enää yhtään enempää järkytyksiä tähän elämäntilanteeseen kun vielä vasta toivun veljen kuolemasta.. jos siitä ylipäätään voi koskaan toipua. Kuolinpäivä on nyt kuitenkin merkitty väestörekisteriin - kuolinsyy ei edelleenkään ole tiedossa.
Eilinen kalorimäärä oli himpan yli 1300kcal ja tämän päivän lukema on varmaankin ihan samoissa..ainakin sapuskat ovat samanlaisia.. nythän en enää punnitse ruokia - jos ostan 400gr kanasuikaleita tai filepihviä niin rasiasta on helppo ottaa 100gr käyttöön..yksi neljäsosa eli paketti riittää parin päivän ruokiin..salaattia ja wokvihanneksia en punnitse ollenkaan.. niissä on niin vähän kaloreita ettei maksa vaivaa.. aamupuuro on se kaloririkkain ateria.
Vissyä kittaan sellaisen ison pullolisen päivässä ja kahvia varmaan samanverran.. tai sitten en.. mulla on paha tapa ottaa iso muki kahvia viereen ja unohtaa se sitten.. kylmät kahvit sitten pois ja uutta tilalle ja sama juttu..
Kyllä se tästä.. dieettiä en niinkään ajattele huolestuneesti - tupakoinnin lopettaminen on nyt se päällimmäinen asia, mutta samassa nuo menee..dietoiminen on sen verran jo selkäytimessä ettei tarvitse sen kummemmin asiaqa miettiä - sen kuin pistelee menemään.. tupakoinnin kanssa on pikkuisen taistelua kyllä..
Huoh..
keskiviikko 3. tammikuuta 2018
Kolmas päivä onkin toinen päivä...tjs
Eli toinen päivä dietoimista alkaa kuten myös savuttomuutta.. ruokavalio menee ihan ok jo vanhasta tottumuksesta, mutta tupakkaa tekee mieli kyllä aivan hirveästi. Ukkokulta käy edelleen partsilla polttelemassa tuhkakupista tököjä, mutta meikä on ollut lujana pahoista mieliteoista huolimatta.. purkkaa vaan huuliin..
Eilinen kalorimäärä oli kutakuinkin 1300kcal hujakoilla - tämä päivä mennee samoihin koska samta sapuskat..tänään aloitetaan taas töiden teko vaikkakin viikko on helppo koska peruutuksiakin on tullut.. eli erittäin pehmeä lasku .
Saa nähdä selviääkö veljen välitön kuolinsyy jo tällä viikolla .. varmastikin ruumiinavaus on tehty tai tehdään nyt piakkoin.. sanotaan, että tieto lisää tuskaa vaan tässä tapauksessa asia on päinvastoin..kun nyt niin toivon kuitenkin, että kuolema - kun se kerran tapahtui - olisi tullut nopeati ja kivuttomasti unessa.. mielikuva veljestä lock in syndroomassa ei jätä rauhaan.. tietenkin, jos kuitenkin näin olisi käynyt tieto tosiaan olisi kammottavaa, mutta ...
Ja tuo sääkin on niin sanonko mistä.. tulee lunta - sitten vettä - sitten on lämmintä ja yöllä pakastaa .. eli koiran vieminen on yhtä tuskaa kun ulkoilutiet ovat sileässä jäässä.. ei pysy koira pystyssä eikä koiran viejä.. olisi nyt siten jomminkummin - joko talvi tai sitten ei.. pieni lumikerros pikku pakkasineen olisi ihan ok - tai sitten pari astetta lämmintä ja kaikki lumet ja jäät pois.
.
Eilinen kalorimäärä oli kutakuinkin 1300kcal hujakoilla - tämä päivä mennee samoihin koska samta sapuskat..tänään aloitetaan taas töiden teko vaikkakin viikko on helppo koska peruutuksiakin on tullut.. eli erittäin pehmeä lasku .
Saa nähdä selviääkö veljen välitön kuolinsyy jo tällä viikolla .. varmastikin ruumiinavaus on tehty tai tehdään nyt piakkoin.. sanotaan, että tieto lisää tuskaa vaan tässä tapauksessa asia on päinvastoin..kun nyt niin toivon kuitenkin, että kuolema - kun se kerran tapahtui - olisi tullut nopeati ja kivuttomasti unessa.. mielikuva veljestä lock in syndroomassa ei jätä rauhaan.. tietenkin, jos kuitenkin näin olisi käynyt tieto tosiaan olisi kammottavaa, mutta ...
Ja tuo sääkin on niin sanonko mistä.. tulee lunta - sitten vettä - sitten on lämmintä ja yöllä pakastaa .. eli koiran vieminen on yhtä tuskaa kun ulkoilutiet ovat sileässä jäässä.. ei pysy koira pystyssä eikä koiran viejä.. olisi nyt siten jomminkummin - joko talvi tai sitten ei.. pieni lumikerros pikku pakkasineen olisi ihan ok - tai sitten pari astetta lämmintä ja kaikki lumet ja jäät pois.
.
tiistai 2. tammikuuta 2018
Uusi vuosi ja uusvanhat kujeet
Vaikka suru on puserossa edelleen hyvinkin voimakkaasti on aika aloittaa eläminen ihan isselle.. kun tässä vielä hengissä ollaan niin tehdän elämästä elämisen arvoista - kun ei näköjään voi tietää koska lähtö tulee.. eli velipojan kuolinsyytä ei vielä ole tiedossa - nyt odottelen koska poikansa saavat tuhkauksen ja muistotilaisuuden järjestettyä. Itse en niihin puutu - olen oman osani tehnyt jo kahdesti aikaisemmin omien vanhempieni siirryttyä ajasta ikuisuuteen.
Eli tupakointi loppui eilen ja tänään sitten alkaa uusi dieetti.. dieetti syystä, että aikaisempien kokemuksien viisastuttamana paino sen kun nousee kun sauhuttelu lakkaa.. toisekseen tässä turvotti itseään oikein urakalla ihan suruunkin syömällä ja lisänä tietty tämä joulun aika, jolloin tuli mussutettua suklaata ja kaikenmaailman kakkuja ja torttuja ihan urakalla. Ja ei - en ole käynyt vaa'assa enkä käykään ennen maaliskuuta - en tarvitse lisää paineita tässä vaiheessa - riittää vallan mainiosti nämä tuntemukset.. painoa on tullut takaisin reippaanlaisesti. Se tieto saa nyt toistaiseksi riittää..
Kaupassa tuli haettua lahjukset - paketti kahvia ja pakkaus minitomaatteja veloituksetta.. kyllä minä lahjusten perään menen kun ilmaisia ovat.. lisää vaan. Lisäksi ostin kanafileitä, salaattia, wok-vihanneksia, raejuustoa ja sokeroimatonta mehukeittoa puuron kera nautittavaksi aamuisin,.. puuron syönti on jäänyt käyttöön. Lisänä vielä aion syödä yhden omenan päivässä - jostain kun luin, että omena, tomaatti ja yksi hedelmä päivässä auttavat putsaamaan keuhkoja oikein hyvin.
Innostuin virkkaamaan jälleen ja teen pikkutöitä, että saan jämälankoja pois.. tawashit ovat nyt in ja kaveritkin tilailevat niitä.. ai mikä tawashi? Se on virkattu astianpesutyyny - teen niitä spiraalikuviolla. Lisäksi olen tehnyt noita suihkupesupalloja ( vai miksi ihmeessä niitä nyt kutsuisi) sekä mökille virkatun muovipusseille tarkoitetun pussukan - muovipussit työnnetään ylhäältä sisään ja vedetään alhaalta reiän kautta käyttöön..
Jotain on pakko tehdä käsillä vapaa-aikana...
Tilasin velipojasta canvas-taulun ja nyt se riippuu tuossa seinällä faijan taulun vieressä. Faijan kuva on nuoruusvuosiltaan ja velipojan lapsuus-, .. mustavalkoisia ovat molemmat.
Tänään siis syöty puuro raejuustolla ja mehukeitolla - tässä välissä puputan omenan - sitten 100gr kanafilettä, salaattia ja wokvihanneksia, välipalana rahkaa, illalla sama ruoka kuin lounaalla ja iltapalaksi rahkaa.. ei tupakkaa.. ( nikotiinivalmisteita kylläkin)
Näin se jälleen lähtee kulkemaan..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)