Jälleen maalla

..ja taas on vattuja puskat pullollaan - samoin viinimarjoja ja karviasmarjoja - eipähän tule tekemisen puutetta.. loput herneetkin pitänee korjata nyt viikonlopun aikana - viime kerralla vein viitisen kiloa lapsenlapsille mutusteltavaksi - sillä herneethän on hyviä  - ja ihan luomua täällä.

Juttailu menee ihan ok - itseasiassa tämä on ollut helppoa. Jotenkin en ajattele koko juttua vaan mussutan menemään ruoat ja rahkat,, en minä niistä sanottavammin nauti, mutta nälän tullessa menevät hyvin alas. Ja se nälkä tulee nykyään aina kuin kellonlyömällä.. maha kun sanoo 'täytettä ja sassiin' niin tiedän ilman kelloon  katsomati  mitä se aika on.. tarkkaa puuhaa tuon mahani kanssa..

Kaksi ja puoli viikkoa olisi juttailua jäljellä ja sitten olisi tuo kuusi viikkoa täysi. Voipi olla että jatkan kun ei tämä kummallisempaa nyt kuitenkaan ole. Keskiviikon vaakalukema näyttää suunnan - tosin en enää odota kilon pudotusta - jos vaaka näyttäisi 77kg niin ok. Olisihan siinäkin jo  aika paljon pudotusta. Mutta tietenkin nyt on enemmän parempi. Kukaan ei ole vielä huomannut, että kiloja on pudonnut - paitsi minä itse.
Niinhän se taitaa oikeasti olla, että kuukauden kuluttua huomaat itse, kahden kuukauden kuluttua lähimmät ja loput sitten oliko nyt kolmesta kuuteen kuukauteen ( en muista tuota loppua kun muun maailman mielipiteistä en niin välitä).

Ja tästä tuli mieleen kun viime viikonloppuna ystäväni, jolla itsellään alkaa lääkityksestään johtuvia paino-ongelmia olla ihmetteli, kuinka syön iltaruoaksi niin paljon ja olen muka laihiksella. No tietty lautanen näytti olevan kukkuroillaan kun pohjalla oli salaattia iso kasa ja päällä sitten wokvihanneksia ja kanasuikaleita..Ehkä vähän harmittikin tuo ihmettely  - pitäsikö annosten olla minimaallisia muitten silmien vuoksi kun kerran dietoidaan? Lisäksi kuulin taas, ettei yksi sitä tai tätä nyt vaikuta mihinkään ( peruna, leipä, pulla, karkki jne jne).. Ukkoani olen ehdottomasti kieltänyt moisia fraaseja viljelemästä - sillä jos se yksikin ylimääräinen katoaa suuhun niin se on lopun alkua..Onneksi ukkokulta sen ymmärsi eikä enää yritä tuputtaa pullaa tms. Itselleen ostaa pullat ja leivät ja se ei minua häiritse - nytkin on kaksi ihanaa viineriä keittiönpöydällä vaan saapi puolestani olla - minun herkkuhetkeni on tiistaina sen superhyvän rahkapiirakan muodossa ja siihen asti kyllä jaksan odottaa.. tosin nyt olen jo miettinyt pitäisikö jättää väliin kun tulee niin turbo- olo moisesta, mutta uskalan veikata, että rahkapiirakka löytää kuitenkin tiensä sisuksiini sitten, kun sen aika on..