Eli eilen kun aamusta kävimme kaupassa kuvittelin tarvitsevani vain sokeritonta mehukeittoa...ja sitä tuli ostettua.. mutta sitten mökillä ymmärsin, ettei ole rahkaa eikä tälle päivälle oikein itselle sopivaa sapuskaakaan - ukkokulta oli itselleen jo aiemmin varannut makkaroita ja perunoitahan on pelto pullollaan..
Itselle on nyt puolitoista purkkia raejuustoa mehukeittoa ja 100grammaa kanasuikaletta..onneksi on kananmunia kaapissa ja salaattia ja wokkivihanneksiakin vielä pakkasessa.. eli kyllä ruoan puolesta pärjätään, mutta ihmettelen miten saatoin unohtaa rahkat..kyllästyttääkö?
Itse asiassa pidän rahkasta ja syön sitä mielelläni edelleen..
Tänään edelleen marjojen keruuta - eilen keräsin herneitä.
Huomenna rahkapiirakan kautta kotiin ja töihin muutamaksi päiväksi - ja se puntarikin odottelee.
Jostain syystä en nyt koe laihtuneeni ollenkaan - nyt en enää edes peilistä näe muuttuneita muotoja vaan tunnen ja näen itseni ihan samanlaisena kuin 86 kiloisena.. täytynee ukkokulta pistää viikon kuluttua ottamaan kuvia - jostainhan ne kilot on karisseet kuitenkin. Jos vaikka kuvista sitten näkyisi. Tuntuu, että se mahakin on lakannut roikkuasta ja palautunut entiseen pönäkkyyteensä.
Onko sitten Turun tapahtumilla osallisuutta tähän etten näe itseäni samalla lailla kuin muutamaa päivää aikaisemmin? En tiedä enkä arvuuttelekaan.. kiukku tietty saattaa tehdä mitä vaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
saa kommentoida - tosin epäasialliset ja blogin aiheeseen liittymättömät kommentit voin poistaa - riippuen millä tuulella kulloinkin olen