ei alittunut ei... pah japöh

Ja niin kuin olin varma, että 75kg olisi tänään alittunut - no eipä ollut.. sata grammaa kyllä eilisestä oli pois.. eli nyt ollaan lukemissa 75,3kg.. Ei sillä, jos joka päivä tuo sama lähtisi niin kyllähän se viikossa olisi jo iso luku eli en nyt kaameaa stressiä ota kuitenkaan.Lähtee kun lähtee ja lähteehän se..

Tänään ei mitään kummempia - vapaapäivä - ukko käy omilla asioillaan tuossa iltapäivästä ja pääsen toteuttamaan siivousaikeitani jossain määrin. Kun ei sitten sinne mökille päästykään niin viikonloppu menee niin työn kuin kotihommienkin parissa. Eihän meidän alunperinkään pitänyt eää mökille mennä kun talvikuntoon se jo laitettiin, mutta nämä ilmat... huoh.. no, ei voi mitään.

Tosin ehkä saan nyt seuraavana maanantaina ukon lähtemään sinne kylpylään - mieli tekisi uusintaa kun niin mukavaa oli lillua lämpimässä mineraalivesialtaassa .. ja se yrittihöyrysaunankin aromeita oli ihana hengitellä..ukko taitaisi kyllä enemmän pitää niistä perinteisistä saunoista - olihan siellä valinnanvaraa riittämiin.

Kohta kauppaan, sitten koiran pidempi lenkitys - ja siivoamaan. Ruokana on samaa kuin eilenkin. Katselin eilisen kalorit ja pyörivät kutakuinkin 1400kcal tietämissä - ihan varmuudella en voine sanoa kun en punninnut ja meikäläisen uunilohi oli taatusti kaloripitoisempaa kuin ohjelman oma uunilohi.. ja lisäksi otin kourallisen karpalo/pähkinäsekoitusta jota en merkinnyt.. mutta jokatapauksessa kalorit jäivät alta sen 1700kcaln..

Kovasti nyt mietiskelen tuota salihommaa - kulman takana on sali, jossa on kuukausimaksu alimmillaan 29;-/kk - käydä voi tuohon hintaan hiljaisimpina aikoina eli päivisin, joka kyllä passaisi hyvin, mutta ikävänä puolena olisi  sitoutumispakko vuodeksi. Mitään pakkojuttuja kun en suosi.. edellisen kuntosalin jouduin lopetttamaan jalan vuoksi - se kipeytyi niin, ettei oikein mitään voinut tehdä kunnolla - siitä kuntosalista pääsi eroon ilman mitään kummallisuuksia kun ei ollut mitään sopimusta pitkäaikaisesta kestosta.



Tässä on tulossa jälleenentisten työkavereiden kanssa tapaaminen ennen joulua. Ei siinä olisi muuten mitään ihmeellistä - monethan sitä harrastavat - mutta tämän porukan työkaveruus onkin yli 30 vuoden takaa.. monet ovat ystäviä edelleen keskenään ( myös minä) ja vaikka elämä on heitellyt porukoita ties mihin suuntaan kun nuoria silloin oltiin niin tapaamisiin on tultu ja ihan samalta on tuntunut kuin silloin kauan sitten. Osa on tietenkin ( ?) jo valitettavasti poistunut tästä elämästä - ja jokaista poislähtenyttä on muistetttu ja surtu ihan olan takaa.. se ei tientenkään ole niin päheetä se kuoleminen, mutta elämään kuulunee myös sen päättyminen..