Jeh - tää on huimaa!

Eli eilen tuli vähän valehdeltua tuosta painosta.. oikea paino oli eilen aamulla 76.7kg.. jostain syytä aivot väänsivät tuon numeron isommiksi - psykologista?

Joka tapauksessa kömysin vaa'alle herättyäni ja hups - pudotusta jälleen..ainakin tuli hyvä mieli vaikka selkä on edelleen kipeä... ( ja se vaaka on se hienompi hökötys, joka näyttää niin rasvaprosentit, luuston painon, veden määrän kropassa, sen kalorimäärän jolla laihtuu ja sen, mitä pitäisi syödä että paino pysyy samoissa - ihannepainon, joka mulla olisi näköjään 67kg ((Hah)).

Aamupuuro on syöty ja tässä on töihin lähtö edessä.. helppo paikka kyllä eli ei stressiä. Ukko käy ennen sitä labrakokeissa, koska viime vuonna sairastettu myyräkuume vaatii vielä seurantaa - munuaiset lähes lopettivat toimintansa ja nyt seurataan palautumista.. viime vuosi oli muutenkin ukon kannalta surkea - kesän alussa katkaisi kinttunsa.. sitten syssymmällä tuo myyräkuume - eli sairaalassa tuli oltua parisen kuukautta yhteensä..ja keppien kanssa kävelyä jne..


Ens viikolla saattaapi sitten paino alkaa jo 75- luvulla... tai sitten ei.. katsellaan..


                                                                         

vihdoinkin jumitus lähti - ja ne ylimääräiset tulleet..

Myöhemmin... edelleen selkä vihoittelee, mutta ei se kävellessä niin haittaa.. vaan töissä, jos tulee väärä kiertoliike tehtyä niin kipu kyllä jähmettää hetkeksi paikoilleen. Mutta pärjään..

Ukon kanssa oltiin labrassa jo heti kahdeksan jälkeen ja ihan tupaten täynnähän tuo oli.. vuoronumero oli satasen kohdalla ja menossa neljäkymmentä.. painattelimme kahville. Puolitoista tuntia kun odottelimme niin vuoro sitten tuli. Ukko oli kysynyt mistä moinen ruuhka johtuu ja ei - ei ollut bussilakosta tms vaan siitä, ettei hlökuntaa ollut - eli vaikka labrakoppeja oli parisenkymmentä niin vain neljässä oli toimintaa.. jottain pittäis teherä kyllä..

Ja vielä lähti kyrsimään sellainenkin asia, että kun on tulossa isokokoinen kirja, joka PITÄISI toimittaa perille - eli soitetaan ovikelloa ja jos ei avata niin vasta sitten lykätään se ilmoituspostikortti luukusta sisään. Nyt on vain mennyt toistakymmentä vuotta siihen, kun viimeksi postinkantaja on ovikelloa soitellut antaakseen sen isokokoisen kirjeen.. Ja juu, kyllä tiedän,etteivät postinkantajat edes viitsi ottaa niitä mukaansa jakoreissuille.. mutta eikö olekin ärsyttävää kun hommia tehdään vain sinnepäin eikä niin kuin pitäisi? Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän ottaa tuollaist asiat päähän.. 

Kinkkukiusausta oli päiväruokana, välipalarahkakin on jo syöty-- iltaruokana taitaa olla samaa kiusausta koska sitä vielä on ja pitää syödä loppuun ennen kuin on pilalla..

Jos sitten laittaisi kiinanpärisyttäjän selälle hommiin - yllättävää kyllä se auttaa ainakin hetkellisesti..