Mutta paree kuitenkin kuin ei yhtään pudotusta tai vaikka plussaa..ilmeisesti tämä tahti nyt hidastuu eli tarvinnee tehdä joitain pieniä muutoksia johonkin..mietintämyssy päähän..
Katselin eilen illalla vähän aikaa taas laihdutuskeskustelua ja täytynee myöntää, että olen ihan eri mieltä kuin hyssyttelevät lääkärit..osa keskustelijoistakin oli vähän niin ja näin. Ainoa, jonka kanssa olen samaa mielipuolta oli Väisänen, joka kertoi hormonivajausmakkarastaan vyötäröllä - kyllä - se pitää paikkansa.. vaihdevuodet tuovat mukanaan kaikennäköistä höttöntöttöä, mutta totuus siinäkin lienee se, ettei sitä makkaraa tule jos ei ole mitään ylimääräistä rakennusainetta, joka sen makkaran paikoilleen saa jyhnyttämään.. vaikeaa se on pois saada jos se pelastusrengas vyötärölle sitten ilmaantuu..
Siellä puhuttiin itsekurista ja kuinka väärin on sanoa, että lihava ottaisi itseään niskasta kiinni ja laihduttaisi.. Miten se sitten pitäisi sanoa tai ilmaista?
Ei se läski sula ellei päätöstä laihduttamisesta tehdä ja siitä päätöksestä pidetä kiinni.. ja kyllä - se vaatii nimenomaan itsekuria. Ainakin ensimmäiset kolmisen kuukautta, jolloin ainakin omalla kohdallani makuaisti on tottunut uuteen elämään ja kroppakin on hyväksynyt pienemmät ja säännölliset ateriarytmit.. jatko olisi sitten (ja onkin) himpan verran helpompaa vaikka tahti hidastuisikin. Todellinen taistohan alkaa vasta sitten kun paino on niissä lukemissa kuin alunperin oli tarkoitus.
Tuo makuaisti - tein eilen ukkokullalle hedelmäsalaattia ja siinä tehdessäni pisti yhden viinirypäleen suuhuni--(tosin söinkin sitten sitä salaattia myöhemmin rahkan kanssa). Se viinirypäle pisti minut irvistelemään moneksi minuutiksi - se maistui suussani suorastaan ällömakealle - kuin olisi lappanut ison lusikallisen erittäin imelää sokeria suuhun..eli makuaisti kyllä muuntuu ja tottuu.. itse salaattiin laitoin sitten reilusti sitruunamehua makeuden peittämiseksi..
Tuosta itsekurista vielä .. eli ainakaan meikäläinen EI VOI ostaa karkkipussia, ei suklaata, ei keksejä tms.. minä en pystyisi ottamaan vain yhtä kpl karamellia tai yhtä suklaanpalasta.. ehei.. hyvin äkäseen pussin sisältö menisi ääntä kohti.. Sillä omalla kohdallani pitää tunkea suu täyteen ja tuntea, että koko pää suunnilleen räjähtää mauista.. se tuntuu ihan koko kropassa ja on parempi kokemus kuin (no jaa) orgasmi..eli ison megapussin ahtaminen puolessa tunnissa sisuksiin ei olisi mikään ongelma - suklaalevyn syöminen kokonaan ihan pieni juttu - jäätelöä litra menisi ihan kevyesti.. kun tämän tiedän ja tiedostan niin jätän ostamatta vallan ja pysyn erossa.. se on vähän kuin alkoholismia - annat pirulle pikkusormen niin viehän se nyt vähintään sen koko käden..
Ja siltikin kyllä pystyn antamaan itselleni luvan esimerkiksi lasten synttäreillä ottaa palan kakkua jne.. siellä se ns. sosiaalinen paine kyllä estää makean ahmimisen..ja jos kotiin palatessa ei kaapeissa ole mitään makeaa niin se jää sitten siihen.
Liika syöminen muuten on sitten toinen juttu.. sen kurissa pitäminen vaatii nimenomaan itsekuria. Kun täytyy osata lopettaa silloin kun vielä tuntuu nälänpoikasta.. kun oppii sen, että se piskuinen näläntunne menee sitten ohi puolessa tunnissa ruokailun jälkeen niin asia helpottuu eikä santsaa - eikä ole sitten samantein jääkaapilla hakemassa jotain lisämahantäytettä. Tässä on vissyn juominen hyvä apu.
no joo.. tämä purkaus johtui siitä eilisestä keskustelusta, jonka jätin sitten siihen bed-ukkoon..sitä elämänkertaa ei nyt jaksanut millään kuunnella loppuun kun väsyttikin.
ughh - pähee mummo on puhunut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
saa kommentoida - tosin epäasialliset ja blogin aiheeseen liittymättömät kommentit voin poistaa - riippuen millä tuulella kulloinkin olen